Joyce Carol Oates: Blondi

Joyce Carol Oatesin Blondi on huumaava lukukokemus koko 943 sivun mitallaan. Se on massiivinen, taiturimainen, väsyttävä, ahdistava, röyhkeä ja kumartelematon.

Blondi on fiktiivinen romaani, jonka päähenkilö on isättömänä ja mieleltään sairaalta äidiltä huostaanotettuna orpokodissa ja sijaisperheissä heittopussina kasvanut, nuorena avioitunut ja itse itsensä näyttelijäksi kouluttanut Norma Jeane Baker. Juuri se nainen, josta tuli 1900-luvun suurin seksisymboli, naiseuden 90-60-90-mitta ja lukemattomien unelmien kohde: Marilyn Monroe.

Oates alleviivaa ja tekee selväksi alusta alkaen, että ei kirjoita Marilyn Monroen elämäkertaa vaan fiktiota, joka noukkii elementtejä todellisuudesta, mutta panee myös rankasti omiaan: valikoi, valitsee, värittää, kuvittelee.

Vaikka kortit ovat selkeät ja avoimet, tarina imee niin voimakkaasti mukaansa, että lukiessa paikoin unohtaa pysyä tarkkana. Sain moneen kertaan havahduttaa itseäni lähes transsimaisesta lukutilasta ja muistuttaa yhä uudelleen lukevani romaania. Omien reaktioiden tarkkailu Blondia lukiessa oli kiintoisaa ja paljastavaa. Minusta löytyi tirkistelijä ja kauhistelija, moralistikin.

Romaanin Norma Jeane ei totisesti saa parhaita arpoja käteensä. Hän on rikkinäisen lapsuuden uhri koko ikänsä, etsii kauhuissaan ja yksinäisenä hyväksyntää ja kiintymystä niitä juurikaan saamatta. Oates on julma tarinankertoja, hän ei silottele eikä anna armoa. Norma Jeanen halu kutsua rakastettujaan Isukeiksi on ällöttävää ja kovin ymmärrettävää. Ikuinen kaipuu huolenpitoon saa helpotusta vain harvoin. Oates rakentaa päähenkilöstään aidon, elävän ja moniulotteisen naisen, jolla on naamio ja rooli tilanteeseen kuin tilanteeseen. Paitsi kun sitten lopulta ei olekaan.

Blondin kuva 1940–1960-lukujen Hollywoodista ja Yhdysvaltojen viihdemaailmasta on armoton. Norma Jeanella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alistua Studion nukeksi. Hän on miehisen vallankäytön alainen silloinkin – ja ehkä juuri nimenomaan silloin – kun juuri hänen kasvonsa ja vartalonsa takovat yhtiölle rahaa yhä uusilla tavoilla. Ihmissuhteissaan hän sitä vasta onkin, lukuunottamatta avioliittoa Kirjailijan kanssa, jonka olisi suonut kestävän.

Oates rakentaa palapelinsä erilaisilla tyyleillä ja tekstilajeilla. Kertojaääniä on monta, ja kaikkien niiden katseen kohteena on Norma Jeane, Marilyn, Vaalea näyttelijätär. Kirja tuntuu mittaansa lyhyemmältä, sillä se on lopulta varsin nopea- ja helppolukuinen, vaikka jättääkin nahkean ja likaisen olon. Vaikka sivuja on lähes tuhat, en keksi, mistä tarinaa olisi voinut supistaa. Kaikki sen vaiheet ovat tarpeen, kaikilla on paikkansa ja merkityksensä.

Blondi on kirja, jota massiivisuudestaan huolimatta suosittelen. Se pakottaa tutkimaan omaa suhtautumistaan julkisuuteen ja viihdekoneistoon, sukupuolirooleihin, perhe- ja ihmissuhteiden muodostumiseen, itsetuntoon ja -tuntemukseen, valtaan ja vallankäyttöön. Suuria, merkityksellisiä teemoja – mutta niin on suuri ja merkityksellinen tämä kirjakin.


Tänään on kulunut 90 vuotta Norma Jeane Bakerin syntymästä. Hän kuoli 5.8.1962 Los Angelesissa vain 36-vuotiaana lääkkeiden yliannostukseen. Marilyn Monroena hän on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista elokuvatähdistä.


Joyce Carol Oates: Blondi
Suomentaja: Kristiina Drews
Otava 2012 (1. painos 2001)
943 s.
Blonde (2000)

Omasta hyllystä.

______

Toisaalla: Lukuisa, Täällä toisen tähden alla, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Tea with Anna Karenina, Järjellä ja tunteella, Nannan kirjakimara, Hurja Hassu Lukija, Kirjojen parissa 

Helmet-haasteesta nappaan luontevasti kohdan 22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe. Seitsemännen taiteen tarinat -haaste etenee myös pitkästä aikaa.