Outo, härski, hilpeä, häiritsevä. Vähän surullinenkin. Herättää myötähäpeää. Keikuttaa oletuksia, härnää ja häpäisee. Sellainen on Miranda Julyn Avokämmen.
Cheryl on päälle nelikymppinen neuroottinen nainen. Hän elää yksin, ehdottoman tarkan järjestyksensä kanssa. Paikoin Cherylin ahdistus kasvaa niin suureksi, että on käytävä terapeutilla. Päivätyötään hän tekee naisten itsepuolustusvideoita tuottavassa yhdistyksessä. Fantasiat sekoittuvat todellisuuteen, etenkin silloin, kun niiden kohteena on työtoveri Phillip. Valitettavasti Phillipia kiinnostavat hieman Cherylia nuoremmat naiset, eikä jaolle ole asiaa.
Cherylin elämä menee peruuttamattomasti sijoiltaan, kun pomon parikymppinen tytär Clee muuttaa hänen luokseen. Clee on kaikkea, mitä Cheryl ei ole ja tekee sen myös selväksi. Naiset tutustuvat ja sitten alkaa jytistä. Elämä, järjestys, ihmissuhteet, perhekäsite ja identiteetti heittävät volttia.
Miranda Julyn tarinankuljetus on jotain perinjuurin omintakeista. Juuri kun luulee kaiken olevan jo äärimmilleen vietyä, tulee uusi käänne ja keikahdus. Lukijaa tökitään ja kiusataan, pakotetaan kurkistamaan vielä tarkemmin, vaikka jo toivoisi voivansa antaa Cherylin ja muiden olla.
Oli lähellä, etten jättänyt Avokämmentä kesken. Tarina on paikoin niin outo, että etenkin kirjan alkupuoliskolla, kun tilanteen (ja itsensä) kanssa ei vielä ole sinut, sille pyörittelee silmiään ja pohdiskelee, onko lukeminen vaivan väärti. Seksi ja fyysiset kontaktit ovat ronskeja, eikä July hidasta kierroksiaan missään vaiheessa. Posket helottavat ja hävettää.
Avokämmen marssittaa esiin sukupuoli-, ihmissuhde-, perhe- ja valtaroolin toisensa perään, ravistaa niitä ja laittaa uusiksi. Mitään ei voi ottaa annettuna, omat asenteet, reaktiot ja tuntemukset mietityttävät. Näinkö lähtökohtaisesti näen naiset ja miehet ja kaiken siltä väliltä? Mikä urpo! Onko käsitykseni parisuhteesta ja vanhemmuudesta jotain tällaista? Aaaargh! Enkö ole koskaan aiemmin tajunnut ajatella asioita toisin? Noloa.
July on kirjoittajana häpeilemätön, anteeksipyytämätön, rohkea ja roisi. Hilkka Pekkasen suomennos on erinomainen, kirjan outoon maailmaan joutuu väkisin eikä vastaan pyristeleminen auta pätkääkään.
Ota riski ja lue tämä. Yllätyt, nolostut, vihastut ja ihastut. Ainakin saat kyytiä!
Miranda July: Avokämmen
Suomentaja: Hilkka Pekkanen
Ulkoasu: Aleksi Salokannel
Siltala 2016
344 s.
The First Bad Man (2015)
Kirjastosta.
______
Toisaalla: Täysien sivujen nautinto, Ihminen välissä, Lukutoukan kulttuuriblogi, Rakkaudesta kirjoihin, Ullan Luetut kirjat
Luin tuon keväällä ja tunsin olevani kovin vieraalla alueella. Lainakirjana olisi saattanut keskeyttää. En saanut otetta kirjasta. Kuvaat kirjan hyvin ja tuo outo luonnehtii kirjaa erinomaisesti.
VastaaPoistaTämä oli kyllä kummallinen tapaus kerta kaikkiaan. Harkitsin tosiaan kesken jättämistä, mutta jokin sai niin uteliaaksi, että pakko oli jatkaa ja onneksi luin loppuun saakka.
PoistaJust sain tämän loppuun. Tie kirjan luo kävi seuraavasti: Luin takakannen, jätin kirjastoon. Luin blogipostauksesi. Näin kirjan kirjastossa, en lukenut takakantta, lainasin kirjan ja aloin lukea.
VastaaPoistaYleensä muiden "hauska-absurdi" tai "hauska-roisi" eivät ole mun mielestä hauskoja, ennemmin töksähtäviä ja turhauttavia ja vaivaannuttavia. ...En olisi iki päivänä uskonut pitäväni kirjasta, mutta pidin aivan todella paljon. Päähenkilö on aseistariisuvan ihana vinksahtaneisuudessaan, ja päättömät käänteet ja mielikuvat sulautuvat luontevaksi (ja hauskaksi, mitä ihmettä...) osaksi tarinaa. Kerronta oli salakavalan taidokasta ja vetävää, en muista milloin viimeksi romaani olisi vienyt samalla tavalla mennessään, niin että silmät ymmyrkäisinä uteloittaa, mihin tilanne kehittyy seuraavaksi. Ja suomennoskin on päälle päätteeksi erinomainen. Edelleen häkellyttää, mikä tästä teki niin iskevän: sama härskeily erilaisessa kirjassa olisi todennäköisesti saanut keskeyttämään koko kirjan hyvin pian, toisaalta myös se, jos tunnelma olisi ollut ahdistavampi ja painostavampi -- tunnelma oli itse asiassa häkellyttävän kevyt... ehkä se kaikki outoilu etäännytti tilanteesta, mutta eipä päähenkilönkään synkkiä hetkiä kuvattu kovin tummin värein. Huh huh, hyvä että suosittelit! :)
Oijoi, onpa kiva kuulla Maukka! Tämä kirja on kyllä jättänyt jälkensä, vieläkin ihmettelen, mitä tässä oikein edes tapahtui... Ja kuten sanot, tunnelma on kirjassa kevyt, raskaampana tämä olisi ollut ehkä mahdoton lukea. Mutta silti tässä on jotain Todella Paljon Enemmän... Hämmentävä, kerta kaikkiaan!
Poista