Olen viimeksi (ja toivottavasti myös viimeiseksi) ollut sinkku loppuvuodesta 2004. Yksitoista ja puoli vuotta sinkkuelämä on ollut jotain, mikä ei oikein koske minua. Olen toki tullut sen kanssa sinuiksi ystävien kokemuksien kautta, mutta itse olen paikoin tarponut ja paikoin liidellyt parisuhteen vietävänä. En ole elänyt sinkkuelämää aikuisiällä juuri lainkaan, eikä deittailu ole minulle henkilökohtaisesti millään muotoa tuttua.
Oli kuitenkin ehdottomasti päästävä lukemaan Henriikka Rönkkösen tuore Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita. Olen jokusen kerran lueskellut Rönkkösen blogia, ja vaikken vakkarivierailija siellä olekaan, olen vakuuttunut hänen kirjallisista kyvyistään.
Mielikuvituspoikaystävä tarjosi räkätystä, hekotusta, muutaman kolauksen ja mietittävää. Se koostuu lyhyistä, kuvaavasti nimetyistä luvuista, joissa edetään high school sweetheart -suhteen kariutumisen jälkeen sinkkuelämää muodossa jos toisessakin. On se ensimmäinen yhdenyönjuttu, seuraavakin, mahdollinen työpaikkaromanssi, deittailua, tekstiviestejä, somea ja puhelun odottamista, seurusteluntynkää lyhyeksi jäävässä uudessa suhteessa, uusi ero...
Aiheet nousevat huumorin alta paikoin vakavinakin. Mielikuvituspoikaystävä osoittaa vaan ei osoittele, kuinka raastavaa sinkkuelämä voi olla, kuinka pahalta parisuhteessa olevien "hyväätarkoittavat neuvot" voivat tuntua, kuinka hetken hairahdus omista periaatteista voi tuoda kutinaa ja pahimmillaan sukupuolitaudin, kun ihastus ei leimahdakaan, kuinka sinkkunainen tuntuu joltain osin olevan vajavainen yhteiskunnan tai lähiyhteisön tai populaarikulttuurin tai jopa toisen sinkun silmissä, miltä abortti tuntuu, miten vammaisten henkilöiden seksuaalisuuteen suhtaudutaan (tai yritetään olla suhtautumatta) ja kuinka jokaisen on tehtävä omat ratkaisunsa elämässään, niin ne väärät kuin oikeatkin.
No, liian vakaviin tunnelmiin ei pidä upota: kirja on oikeasti hauska. Toki ihmisten huumorintajuissa on eroja, mutta omaani Rönkkösen heitot osuivat oivasti – kyllä, tuli tyrskähdeltyä, myös pyytämättä ja yllättäen. Kaikenmoiset ilmiöt sukupuolielinten toiminnasta oman käytöksen kontrolloinnin vaikeuteen erinäisissä hämmentävissä tilanteissa nousevat esiin kirjan luvuissa ja tarinoissa. Rönkkönen panee itsensä peliin, ja itselle nauraminen on pitkin matkaa muille nauramista olennaisempaa. Samalla oman itsen hyväksymisen opettelu ja itsensä kunnioittaminen saavat vahvoja sävyjä.
Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita
Ulkoasu: Sanna Mander
Atena 2016
200 s.
Arvostelukappale.
______
Toisaalla: Kaiken voi lukea!, Krista / Suomilukee.fi
Nappaan kirjalla Helmet-haasteesta kohdan 30. Viihteellinen kirja.
"itselle nauraminen on pitkin matkaa muille nauramista olennaisempaa" -oi että tämä on niin totta! Hilpeän kuuloisen sisällön lisäksi kansikuvakin saa hekottelemaan, pistetäämpä siis lukulistalle :D
VastaaPoistaKannattaa tehdä se, Pia! Mainio kirja, joka ei sievistele mitään. Ihastuin.
PoistaTämä oli kyllä mahtava! Nauroin lukiessa niin monta kertaa, mutta melkein myös pidätin kyyneleitä joissain kohdin - sinkkuelämän käänteet kun ovat liiankin tuttuja. Enää en samaistu kirjan käänteisiin, mutta ne olivat joskus hyvinkin tuttuja. Mutta mielikuvituspoikaystävä on silti hyvä asia. <3
VastaaPoistaJoo, ehdottomasti on, kyllä pitää mielikuvituspoikaystävä olla. Minusta Rönkkösen tyyli on aivan ihastuttava: ronski ja anteeksipyytelemätön, itseironinen, kuitenkin myös lempeä. Aivan veikeä kokonaisuus.
PoistaNo olipa hyvä pysähtyä lukemaan arvio tästä (olen tekemässä vankkaa paluuta kirjablogien lukijaksi, hah haa!), sillä olen luullut tämän olevan nuortenkirja kannen perusteella. Mutta mutta. Nyt menee kyllä ihan lukulistalle, alkoi kiinnostamaan ja on taas aiheeltaan sellainen mitä ei ole loppuunkoluttu omalla lukulistalla.
VastaaPoistaHyvä Sonja, luettavaa riittää bloggauksissa vaikka millaiseksi jonoksi asti. ;) Kyllä tämä kannattaa katsastaa, ehdottomasti!
PoistaKuuntelin tätä BookBeatista äänikirjana, ja se ei välttämättä ollut paras valinta, sillä päädyin putoamaan, kirkumaan naurusta esimerkiksi lähikaupassa ja bussissa tämä kirja korvillani.
VastaaPoistaHeh, voin kuvitella, että tämä on äänikirjana mainio! Tosin noilla mainitsemillasi riskeillä...
Poista