Valmistaudun mielelläni ulkomaanmatkoihin lukemalla kohteesta joko kauno- tai tietokirjallisuutta. Niin päätin tehdä nytkin, kun suuntasimme miehen kanssa Istanbuliin. Kotimaahan on palattu jo viikko sitten, mutta lukuelämykset ovat edelleen vahvana mielessä.
Kuten on Istanbulkin, mutta siitä lisää myöhemmin.
Mika Waltarin Lähdin Istanbuliin (1948) on klassikkoasemassa oleva matkakertomus. Waltari lähtee syksyllä 1947 matkalle Eurooppaan: tavoitepisteenä on tarunhohtoinen Istanbul. Vaimo lähtee alkumatkaksi mukaan, joten Waltari pääsee esittelemään tälle nuoruutensa maisemia muun muassa Pariisissa, sikäli mikäli noita maisemia enää on jäljellä. Matkaa tehdään laivalla, junalla ja lentokoneella, ja aikaa tuntuu olevan niin haahuiluun, nähtävyyksiin, uhkapeleihin, kahviloihin kuin seurapiireihinkin.
Antti Tuurin Bospor Express (2013) on niin ikään matkakertomus matkasta Istanbuliin Waltarin hengessä ja jalanjäljissä, vaikka matkareitti onkin hieman erilainen. Tuuri ei halua matkustaa lentäen, joten ainoa keino päästä Istanbuliin kirjafestareille on juna. Myös Tuuri matkustaa osin vaimonsa kanssa, mutta suurilta osin yksin, joskin mitä erilaisimpiin matkakumppaneihin tutustuen.
Luin ensin Tuurin kirjan ja sitten vasta Waltarin, mutta ei se haitannut. Pikemminkin Bospor Expressin pastissimaisuus vain korostui, ja naurattikin, kun yhtäläisyyksiä löytyi yhä enemmän. Vuosia matkojen välillä on yli kuusikymmentä ja maailmat ja ajat, joissa kirjailijat elävät, poikkeavat toisistaan huomattavasti. Siitä huolimatta matkustamisessa on paljon samaa: aikatauluja ja niiden pettämisiä, erikoisia ihmisiä, palvelua ja hämmennystä, unohtumattomia kokemuksia.
Waltari tekee matkaansa sodasta toipuvassa Euroopassa. Se näkyy ja kuuluu, vaikkei kirjailija sitä erityisemmin alleviivaa. Sodan jäljet näkyvät kuitenkin kaikkialla, ei vähiten ihmisten puheissa ja ajatuksissa. Toisaalta koetaan uskoa tulevaan, halua uudelleenrakentaa ja päästä eteenpäin.
Tuurin matka kulkee yhdistyneessä ja raja-aitojaan rivakasti ravistaneessa Euroopassa. Muutamat passintarkastukset eivät muuta sitä tosiasiaa, kuinka helppoa nykyisin on liikkua, kunhan on oikean maan passi. Tämän koimme omakohtaisesti matkallamme: montaa sekuntia ei suomalaisen turistin passintarkastus kestänyt, vaikka ennen ja jälkeen tulleet muiden maiden kansalaiset joutuivat luuhaamaan tullivirkailijan tiskillä tuskastuttavan pitkään ennen kuin saivat leimansa.
Kumpikin kirjailijaherra tekee matkallaan muistiinpanoja ja luonnoksia. Molemmissa kirjoissa on yksityiskohtia toisensa perään, tunnelmia ja tilanteita, joista osa vaikuttaa varsin yhdentekeviltä, osa hieman väritetyiltä. Toisaalta molemmissa kirjoissa alaotsikossa on viite kuvitelmiin: Waltarin kirja on "totta ja tarua Euroopasta 1947", Tuurin taas "kertomus matkasta". Mitään faktaraporttia ei kumpikaan siis edes lupaa – enkä minä ainakaan edes kaipaa.
Olen lukenut hävettävän vähän kummankaan herran tuotantoa. Waltari kiehtoo kyllä paljon, ja aion vähitellen kuroa umpeen sivistykseni aukkoa. Tuurillakin on paljon teoksia, joissa on minua kiinnostavaa siirtolaisuustematiikkaa. Ja Pohjanmaa-sarjasta pidin teininä (!) paljon, ehkä joskus palaan siihen uudelleen.
Olisi hauskaa selvittää, kuinka suuren sijan nämä matkat ja niiden muistiinpanot ovat saaneet kirjailijoiden myöhemmässä tuotannossa. Kirjoittamisen ja kokemusten prosessointi kiinnostaa minua ilmiönä paljon, ja etenkin tällaisten ikonisten kirjailijoiden työskentelyssä on piirteitä, joita haluaisin ymmärtää paremmin.
Mutta Istanbul.
Kyllä se vain herää eloon näissä kirjoissa. Bosporinsalmen veden turkoosit timantit, kapeat ja jyrkät kujat, tuoksut ja äänet, minareetit ja kupolit, kalastajat ja kauppiaat. Hieno kokemus lukea vaikuttavia muistoja – ja heti sen perään saada omia.
Ihana, elävä, huikea Istanbul!
Mika Waltari: Lähdin Istanbuliin – Totta ja tarua Euroopasta 1947
Ulkoasu: Martti Ruokonen
WSOY 2008 (3. painos kirjailijan vuonna 1954 tarkistamasta laitoksesta)
274 s.
Kirjastosta.
Antti Tuuri: Bospor Express – Kertomus matkasta
Ulkoasu: Kirsti Maula
Otava 2013
202 s.
Kirjastosta.
_______
Waltarista toisaalla: Illuusioita, Jäljen ääni, Assyriologin lifestyle-blogi
Tuurista toisaalla: P. S. Rakastan kirjoja, Kulttuuri kukoistaa, Kirjan pauloissa, Notko, se lukeva peikko, Kirjasähkökäyrä
Minulla on tuo Waltarin kirja. Ostin antikvariaatista oman Istanbulin matkani jälkeen muutama vuosi sitten. Tosiaan, nykymatkailun vaivattomuus nousi vahvasti mieleen kirjaa lukiessa. Kunpa vaan säilyisi!
VastaaPoistaIhastuin kovasti Istanbuliin sen moninaisuuden vuoksi. Kävimme matkallamme eri kaupunginosissa ihmettelemässä niiden erilaisuutta, jotkut hyvin perinteisiä ja huonossa kunnossa ja toiset taas huippumoderneja ja väki "eurooppalaista".
Oli kiinnostavaa lukea, kuinka valtavasti vaivaa joutui matkustamista varten näkemään. Byrokratian määrä oli huikea. Ja on monilta osin edelleen.
PoistaIstanbul on tosiaan monikasvoinen ja monipuolinen kaupunki. Hieno kokemus!
Minulla on myös nämä pelimerkit koossa, sekä kirjat että Istanbul. Pidin paljon myös Tuurin kirjasta ja se on itse asiassa minulla ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa tutustumiseni hänen teoksiinsa.
VastaaPoistaMinä nappasin jo kirjastosta Tuurin "Matkoilla Euroopassa". Pienimuotoinen matkakertomuskuume vaivaa. Itse asiassa melkein enemmän kuin varsinainen matkakuume, sille sain hyvää lääkettä Istanbulissa.
PoistaVarmaan mielenkiintoista lukea Waltarin ja Tuurin kirjat rinnakkain. Tuurin kirjasta muistan, miten paljon hän matkansa aikana ajatteli kirjallisuutta ja kaikkea lukemaansa ja peilasi niitä kaikkeen matkalla kokemaansa.
VastaaPoistaTotta, Tuurilla on kirjassaan paljon viitteitä muuhun kirjallisuuteen kiinnostavasti esitettynä. Täytyy tosiaan pian tarttua siihen Matkoilla Euroopassa -kirjaan, niin pääsen samaan rauhoittavaan olotilaan.
PoistaNyt heräsi pieni kiinnostus tuohon Mika Waltarin kirjaan, sillä olisi ihanaa lukea 1800-1900-luvun matkustamisesta ja ajankuvasta. Huomioida millä lailla kohteet ovat muuttuneet niistä ajoista. Luin juuri romaanin Prinsessa Tuian amuletti, jossa kuvailtiin niin antiikin kuin 1900-luvun alun Egyptiä ihanasti. <3
VastaaPoistaAjankuvaa Waltari kyllä tarjoilee kovastikin, uskallan siis suositella. Minustakin matkustaminen on kiinnostava aihe historiallisesta näkökulmasta, on se sitä toki ihan omastakin näkövinkkelistäni. ;) Kivan kuuloinen lukukokemus!
PoistaMinua on myös Istanbul kiehtonut, mutta en ole vielä päässyt käymään. Onneksi kirjojen välityksellä on saanut vierailla sielläkin. Waltarin ja Tuurin matkassa en ole ollut, mutta turkkilaisen Elif Shafakin Istanbuliin sijoittuvat kirjat ovat kyllä lisänneet matkakuumetta, erityisesti Kirottu Istanbul ja hiljattain suomennettu Valkoinen elefantti.
VastaaPoistaKirjat ovat kyllä mahtava vastaus moneen kuumeeseen, myös matka-sellaiseen. Kirotun Istanbulin luinkin jokunen vuosi sitten, mutta Valkoinen elefantti voisi olla hyvä kesäkirja. Istanbul on hieno kaupunki, suosittelen!
PoistaAi, en ole lukenut Waltarin Istanbul-kirjaa, joten en ymmärtänyt vertailla Tuuriin. Molemmilla herroilla on kyllä mainio kynänjälkensä. Mutta kun Istanbulista puhutaan, yksi on ylittämätön. Orhan Pamuk. Hänen kirjojensa takia voisi Turkissa vierailla.
VastaaPoistaNiin on. Ja olen itse oikeastaan iloinen, että luettuna on vielä aika vähän kummankaan tuotantoa, sitä nimittäin riittää luettavaksi vielä pitkään... Minulla on Pamukin Istanbul vielä kesken, nautiskelen sitä vähän kerrallaan.
Poista