18. toukokuuta 2016

Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut



Tämän kirjan ahmaisin päivässä, käytännössä yhdeltä istumalta. Oli pakko: se imi, ei voinut jättää kesken tai antaa haipua.

Jake Whyte on Australiasta kotoisin oleva nainen, joka elää jollakin Ison-Britannian rannikon karulla saarella lammasfarmarina. Joku tai jokin tappaa hänen lampaitaan, mutta mikä? Sen selvittämiseen erakkoluonteinen Jake käyttää varsin paljon vaivaa, ja samalla vanhat pelot nostavat päätään. Sille on syynsä, miksi Jake on lähtenyt kotimaastaan maapallon toiselle puolelle, kun yhtään pidemmällekään ei päässyt.

Evie Wyld yllätti minut, vain ja ainoastaan positiivisesti. Sain karskin ja väkivaltaisen lukukokemuksen, jossa ei ole tippaakaan ylenpalttista mässäilyä tai muutakaan lukijaa kosiskelevaa. Wyld kirjoittaa kuin mestari, kieli ja tarina ovat hiottuja, huolellisia ja hengittäviä. Olennaisen osansa tekee Sari Karhulahden suomennos, joka on taitava ja pakoton.

Tarinassa on aukkoja, mitään ei selitetä puhki. Jaken menneisyys Australiassa nivoutuu auki käänteisessä aikajärjestyksessä palaten kohti lähtöpistettä. Sekä menneessä että nykyisessä ajassa luonto on vahvasti ja kokonaisvaltaisesti läsnä: lammasfarmin elämä ja kuolema, hyönteiset ja matelijat, muta ja risukot, tuuli ja sade, aavikot ja tunkiot elävät tarinan mukana ja ympärillä luontevasti.

Jake on yksi parhaita romaanihenkilöitä, joihin olen törmännyt. Hajalla mutta kasassa, rujo mutta omillaan, itsepäinen ja mutkikas. Kaikki laulavat linnut on jollain tapaa äärimmäisen fyysinen kirja, mikä painottuu myös Jaken hahmossa, joka on lihaksikas, vahva ja näyttävä nainen. Muutenkin tarina kulkee tekemisen kautta, ei pohdiskelun tai jorinan. Tekemisellä on merkityksensä ja vaikutuksensa, niistä juoni punoutuu hiljalleen valmiiksi, mutta lukijan on tehtävä oma osuutensa.

Tämä kirja on arvoituksellinen, haastavakin. Sen lukeminen on houkuttelevaa, nautinnollista ja palkitsevaa. Ja ne kaikki laulavat linnut, ne vain laulavat laulamistaan.


Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut
Suomentaja: Sari Karhulahti
Ulkoasu: Sanna-Reeta Meilahti
Tammi 2016
285 s.
All the Birds, Singing (2013)

Kirjastosta.

_______

Toisaalla: Lukuisa, Mari A:n kirjablogi, Ihminen välissä, Kirjakaapin kummitus, Hemulin kirjahylly

16 kommenttia:

  1. Tämä pitänee kyllä laittaa itsellekin lukulistalle, vaikuttaa hurjan mielenkiintoiselta. Sopivalla tavalla erilaiselta mitä yleensä luen, turvalliset valinnat kun ei aina jaksa yllättää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä kyllä, tämä kannattaa lukea! Ehdottomasti!

      Poista
  2. Oho, minusta tämän takakansi kuulosti jotenkin niin tylsältä, moneen kertaan kalutulta, että en kiinnostunut yhtään. Mutta ehkäpä sittenkin pitää kokeilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tosi yllättäviä elementtejä ja kokonaisuus on todella hieno. Kannattaa kokeilla.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen romaanihenkilö! Ja luontoa, arvoituksellisuutta... Laitoin heti varaukseen, kiitos lukuvinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihan mahtavaa, toivotan hyviä lukuhetkiä, kun kirjan saat käsiisi!

      Poista
  4. Tämä oli minulle todellinen yllätys, raju ja vaikuttava. Hieno teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella, minäkään en oikein tiennyt mitä odottaa. Äkkiä lisää Wyldia!

      Poista
  5. Tämä meni kyllä nyt lukulistalle :)

    VastaaPoista
  6. Kirjoitat tästä niiiiiin houkuttelevasti, että päätyy kyllä lukulistalle. (Hmm, vai onkohan tämä jo siellä?!?!?!? :D) Mutta joka tapauksessa nyt varmistan, että luen tämän pian, jo kesällä, ainakin yritän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on ainakin aika varmistaa, että on! Tämä kannattaa ehdottomasti lukea.

      Poista
  7. Wyldin kirja maittoi täälläkin! Perinteisten dekkareiden ystävät eivät välttämättä syty tälle, mutta me muut sitten sitäkin enemmän... Luen juuri nyt Helen McDonaldin H niin kuin haukkaa, jonka luonnon ja ihmisen ja luonnon suhteen kuvaamisessa on samanlaista rajuutta ja karheaa realismia kuin tässä Jaken tarinassa. MacDonaldin romaani kannattaa pistää korvan taakse, kun tämä teki kauppansa näin hyvin! -Petter

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään usko, en pitänyt tätä kyllä yhtään dekkarina tai dekkarimaisena, kaikkea muuta. Minulla oli itse asiassa tuo H niin kuin haukka jo lainassa, mutten ehtinyt lukea ennen laina-ajan päättymistä. Laitan varmaankin jossain vaiheessa uuden varauksen, kiva kuulla, että se oli hyvä.

      Poista
  8. Tämä oli kyllä jotenkin kovin intensiivinen lukukokemus. Tuntuu, että en meinaa päästä irti sen luomista kuvista. Parasta proosaa pitkään aikaan. Kiitos bloggauksestasi, joka vei tämän teoksen luo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että sait hyvän ja vaikuttavan lukuvinkin. Tämä on kyllä upea kirja, kestäisi monta lukukertaa ja tulkintaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!