Tulvia uhmaten, kirjoja valiten

Kuvan lähde: Wikimedia Commons (Public Domain)

Kesän kunniaksi ja miehekkeen itselleen määräämää Keski-Euroopan komennusta hyödyntäen nappasin itselleni edellisiltä Hulluilta Päiviltä suhteellisen satunnaiset lentoliput. Kohdevaihtoehtoja oli useampi (mies kun pääsee näppärästi kulkemaan lähes minne vain, voi noita mannereurooppalaisia välimatkoja!), ja päädyin lopulta Prahaan, jossa – kuin sen enempää muuallakaan Tsekin tasavallassa – en ole koskaan käynyt. Hyvää olen sen sijaan kaupungista kuullut paljonkin, ja koska Tsekissä harrastetaan kuulemani mukaan jonkin sorttista olutkulttuuria, valinta ei ollut hankala.

Sunnuntaina alkoi sitten tipahdella tietoja, että jotain siellä Prahassa on meneillään. Niin, tulvathan ne siellä. Jaa että kansallinen hätätila? Lähes vuoden 2002 tasoinen tilanne? Sillat pois käytöstä, metro suljettu? Ookoo...

Hieman kauhulla olen selaillut tuoreimpia uutisia ja sääennusteita. Otin jo yhteyttä varaamaani hostelliinkin tiedustellakseni, onko se mahdollisesti veden alla. Ei kuulemma ole. Tulvahuippukin on kaiketi saavutettu ja vesi laskee vähitellen. (Huono sää jatkuu ilmeisesti edelleen. Tietenkin.) Lennoissa ei ole muutoksia, mutta metro ei edelleenkään kulje ja monet muut julkiset välineet ovat poikkeusreiteillä.

Niin, lähtöhän on siis huomenna aamulla.

Kieltämättä eilen pahimpia tilanneskenaarioita tarkkaillessani kävi mielessä, että onkohan tuota nyt ihan pakko nokkaansa kaikkialle tunkea. Toisaalta en ole nähnyt puoliskoa 2,5 kuukauteen, eikä hullareiden lipuilla ole vaihto- tai palautusoikeutta. Ja koska viranomaiset eivät matkustamista kiellä, mikäpäs tässä.

Tämä päivä onkin kulunut tehokkaasti pakaten, akkuja ladaten ja tietenkin ennen kaikkea matkalukemista valiten. Koska on oletettavaa, että sää kohteessa on huono, joudumme ehkä viettämään aikaa huomattavan paljon sisätiloissa, olivat ne sitten kapakoita tahi hostellihuone. (Monet museot ja muut turistikohteet ovat tulvien vuoksi kiinni. Sekin vielä. Pannahinen.) Ja niin paljon kuin toki olen miekkosta ikävöinyt, lähes yhdeksän vuoden yhdessäolon jälkeen ei ole realistista olettaa, että viettäisimme koko lomamme toisiamme silmiin tuijotellen.

Eli siinä missä vaatevalintojen tekeminen oli helppoa (alunperin suunnittelemani hellevaatteet vaihtuivat käden käänteessä huppareihin ja farkkuihin), kirjakantamusten pohdiskelu vei jo jonkin aikaa. Nyt näyttäisi siltä, että mukaan lähtee Sarah Winman (When God Was a Rabbit), Carol Shields (Kaiken keskellä Mary Swann), Hilary Mantel (Syytettyjen sali) sekä matkakohteen hengessä toissapäivänä aloittelemani Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys. Bonustehtävänä minua pyydettiin tuomaan jotain luettavaa myös miehelle – mitkä paineet! Eihän tässä ehdi edes nukkua, kun pitää tehdä kirjavalintoja!

Mieli ehti jo olla vähän maassa, kun hetken aikaa oli pakko pohtia, onko matkalle lähteminen edes järkevää. Kun päätös oli tehty, sääennusteiden katsominen oli seuraava vaihe, joka alkoi nakertaa sielua. Toisaalta luin jostain vanhasta Mondosta jonkun superreissaajan antaman matkaohjeen: uskalla myös pettyä matkoihin. Heti tuli parempi mieli.

Joten huomisesta alkaen kiskon napaani tsekkiläistä olutta, luen hyviä kirjoja, syön hyvin (toivottavasti jotain muuta kuin porsaan polvilumpioita ja makkaraa, tai mitä ne nyt siellä tapaavatkaan syödä) ja otan kaiken mahdollisen irti Prahasta, minkä tuo kovia kokenut kaupunki suostuu antamaan.

Niin ja tietysti olen iloinen matkaseurastani, joka palaa kotiin jo ihan pian. Sitä ennen on kivaa olla treffeillä Keski-Euroopassa – vaikka sitten tulvivassa Prahassa. Kuulumisiin!