Teemamaana Saksa: Viikonloppu

Bernhard Schlink: Viikonloppu
Suomentaja: Leena Vallisaari
WSOY 2010
222 s.
Das Wochenende (2008)

Kirjastosta.


1970-luvun terroristi Jörg vapautuu pitkästä vankeudesta. Hänen siskonsa Christiane järjestää vapautumisen kunniaksi vanhojen ystävien tapaamisen ränsistyneellä kesähuvilallaan. Intensiivisen viikonlopun aikana vanhat suhteet, kränät ja teot nousevat pintaan. Kuinka 70-luvulla nuoruuden innolla ja aatteen palolla terrorismiin ja sen lieveilmiöihin sotkeutuneet ihmiset tekevät tiliä menneisyytensä ja toistensa kanssa? Mitä on jätetty kertomatta ja mikä on kenties ymmärretty väärin? Mitä kadutaan, jos kadutaan?

Jos kaipaa tiiviiseen muotoon kirjoitettua, intensiivistä tarinaa, Viikonloppu on hyvä valinta. Kauaa sen lukeminen ei vie, ja kirja pitää otteessaan, jos sen antaa tehdä niin. Lause ja kerronta kulkee, vaikkei ole mitenkään erityisen mieleenpainuvaa tyyliä. Sujuvaa, mutta hieman hajutonta. Piti minut etäällä.

Huvilalle kokoontuneet ihmiset ovat keskeisessä asemassa tämän kirjan sivuilla. Harmi, että he eivät juurikaan herättäneet kiinnostustani. Henkilöt ovat liikaa toistensa kaltaisia, eikä tarinan suppea pituus anna mahdollisuutta tutustua heihin kunnolla. Miehet eroavat toisistaan lähinnä siinä, miten he suhtautuvat Jörgiin ja mihin ammatteihin ovat päätyneet. Naiset ovat pitkälti yhden ominaisuuden vankeja: pappi, läski, runotyttö. Tympeää.

En voi sanoa sinänsä pettyneeni, sillä minulla ei ollut mitään erityisiä odotuksiakaan. Kirja vain sattui eteeni kirjastossa, ja nopeasti se tosiaan oli lukaistu. Harmillista, että nimenomaan lukaisulta se tuntuukin, aika tyhjänpäiväiseltä ja nopeasti mielestä haipuvalta. Tuskin muistelen tätä kirjaa juurikaan sen jälkeen, kun tämä teksti on kirjoitettu ja kirja viety takaisin kirjastoon.

Viikonloppu ei ole huono kirja. Se kertoo hienosti menneisyyden virheistä, katumuksesta ja katumattomuudesta. Se saa pohtimaan, mitä kaikkea voi panna nuoruuden huuman piikkiin ja mitkä teot ovat anteeksiantamattomia. Lopulta myös Jörg jää arvoitukseksi. Mitä hän ajattelee, tuntee, katuu? Arvostan sitä, ettei kirjailija pureskele tarinaa ja sanomaa valmiiksi mössöksi, mutta toisaalta jäin pohtimaan, paljonko nimenomaan tällä tarinalla edes oli sanottavanaan.

Kuten Liisa, minäkin koin kirjan hyvin näytelmällisenä. Uskoisin siinä olevan lavalla esitettynä enemmän tunnetta ja syvyyttä kuin paperisena. Nyt se jäi etäiseksi. Muistijälkiä tuskin jää.

___

Viikonloppua ovat viettäneet myös Jaana ja Leena Lumi.

Osallistun kirjalla Teemamaana Saksa -haasteeseen, jossa nappaan toisen raidan Saksan lippuun.