Tervepä terve arvon karvakorvat!
Olen viettänyt kultturellin ja kiinnostavan, osin myös oudon viikonlopun. Luonani on yöpynyt tuttuja ja tuntemattomia, olen juonut punaviiniä, olutta ja siideriä, käynyt katsomassa Tampereen elokuvajuhlilla elokuvia, roikkunut Telakalla, Plevnassa, Teerenpelissä, Kustaa III:ssa ja Rumassa, katsonut improa, pelannut PhotoPlayta, nauranut, jutellut ja vältellyt krapulaa. Torstaina alkaneen viikonlopun pilasi eilinen kotimatka, kun taitoin JÄLLEEN KERRAN nilkkani ihmissyöjäsaappailla kävellessäni. Nilkka on turvonnut, punainen ja kipeä, vaikka olen sitä jo yön yli lepuuttanut. Jos se näyttää vielä huomenna oudolta, taidan joutua ottamaan yhteyttä ylempiin lääketieteellisiin portaisiin. Huomenna on myös kampaaja, aion leikkauttaa itselleni otsatukan ja laittaa väriä päähän. Luultavasti maksan luottokortilla (ja itken verta).
Myöhemmin tällä viikolla minulla on kaksi työhaastattelua ja ensi viikolla vielä kolmas. Jännää!
Ystävän elokuva voitti muuten elokuvajuhlilla palkintoja. Muistutukseksi kerrottakoon, että olin sentään kutsuvierasnäytöksessäkin, olenhan varsin kultturelli elli. Sieltä sai viiniä ja suolatikkuja. Elokuva on hyvä, suosittelen katsastamaan sen, vaikkei lyhytelokuvaskene tuttu olisikaan tai vaikkei upea tehdasmaisema ja sen tuho kiinnostaisi lain.
Minun piti mennä tänään bodypumpiin, mutta tuo saatanan nilkka estää liikuntaharrastukset tältä päivältä. Tietysti voisin illan tullen avata telkkarin ja vääntää vatsalihaksia vaikkapa Lifen tahtiin. Miten ällöttävän energinen ajatus. Meillähän on nyt meneillään perioditauko, ja minulla olisi parikin v-mäistä luentopäiväkirjaa työn alla. Ja siihen viimeiseen historian tenttiin pitäisi lukea.
Tulisipa jo kevät, kaipaan sinua niin!
Ja on minulla ikävä V:täkin, se on nyt ehkä Kiinassa, ainakin viimeisimmän tekstiviestin mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!