Mamman kulta - tunnetaan myös nimellä FujitsuSiemens Amilo - lähti hoitoon eilen, viimeisenä takuun voimassaolopäivänä. Joskus taisin mainitakin koneen sammuilevan yks kaks yllättäen, varoittamatta (ellei varoitukseksi käy ruudun pimeneminen kaksi sekuntia ennen virran katkeamista). Eilen se teki taas niin, kesken kaiken Pasilan 1. kauden 11. jakson. Ja oli siinä Wordkin auki, yritin nimittäin ulostaa näppäimistön kautta takkuilevaa luentopäiväkirjaa, jonka deadline on maanantaina. Kone siis sammahti, sain sen parin yrityksen jälkeen hetkeksi päälle, jotta ehdin googlettaa gigantin asiakaspalvelun puhelinnumeron (me nykyajan nuoret emme soittele mihinkään 0100100:n, vaikka idiootit Eniron mainokset ja Kari Hietalahti niin yrittävät salaliitollaan meitä saada tekemään). Nuori mies puhelimen toisella puolella käski viedä koneen kipinkapin huoltoon. Sitä ennen aloitin tiedostojen tallentamisen kahdelle muistitikulle ja cd-levyille, mutta juuri toiseksi viimeistä kuvalevyä polttaessani kone sammui taas. En enää edes yrittänyt käynnistää sitä, vaan hyppäsin bussiin kone kainalossa. Nyt toivon, että ne muutamat kuvakansiot, joita en ehtinyt saada levylle, ovat tallessa, kun saan koneen takaisin. Pliis? Huollon kundi taisi aavistaa epätoivon äänessäni kysyessäni, kuinka kauan huolto mahdollisesti kestää... Ei kuitenkaan osannut vastata. Poistuin paikalta kuuluvasti nieleskellen.
Yksi ilta ilman internettiä ja minulla on vieroitusoireita. Luin yhden dekkarin, viisi sivua tenttikirjaa ja katsoin pari jaksoa Frendejä. Ilta oli tylsä.
Vastaus seuraavaan kysymykseen onkin: kyllä, olen yliopiston mikroluokassa, tekosyynä käytän sitä pahuksen luentopäiväkirjaa. Ei, en ole vielä avannutkaan tiedostoa. Sen sijaan ihailen tietoverkkojen ulottuvilleni tuomaa informaatiovirtaa koneen ruudulla. Voih. Saatan muuttua ihmisenä ikävään suuntaan, jos huolto viivästyy paljonkin. Paljon on tässä tapauksessa kauemmin kuin kaksi päivää.
Hauskaa muuten seurata, mistä päin maailmaa blogiini eksytään. Utelias en tokikaan ole, ehei. Mutta ainakin todistan itselleni, että kävijälaskuri tikittää muistakin käynneistä kuin omistani.
Pakko kai on ryhtyä töihin. V:kin palasi matkaltaan, toivottavasti näemme tulevan viikon aikana. Toi kuulemma tuliaisiakin. Hihii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!