Taas kerran minusta tuli 17-vuotias. Lähden illalla juomaan kaljaa, jos seurani saapuu joskus Tampereelle. Olen sivistynyt, ihana ja kaikin puolin hyvä ihminen, kiitos aplodeistanne.
Minulla on ensi viikolla työhaastattelu! Mahtavaa! Toistaiseksi ainoa kutsu, mutta yksi on parempi kuin nolla, sanovat. Täytyy olla vakuuttava. Kuinkahan se onnistuu? Hymyä naamaan ja rento kädenpuristus? Suukapula, etten samantien aloita alapäävitsiosastoa?
Njääh, olen minä ennenkin työhaastatteluissa ollut, kunhan tuuli heiluttaa huulia.
V lähtee huomenna Aasiaan. Minä lähden pääsiäisenä Saksaan. Maksoin lentoliput luottokortilla sekä siksi, että Ryanairin nettisivusto sitä vaati että siksi, että luotolla eläminen on vähän kuin reunalla elämistä. Tai siis minun versioni siitä. Viime viikolla yliopistolla roikkui jotain kundeja kauppaamassa väkisin Diner's Clubeja, karistin mokomat feikki-Rolex-ranteet kimpustani saman tien. Yhdelläkin kortilla voi hitaasti mutta varmasti viedä itseään tuhoon.
Asuntoasiasta muuten sen verran, että tekninen isännöitsijä hoitaa asiaa ja kilpailutus on käynnissä, mutta viralliset päätökset remontista tehdään vasta huhtikuun yhtiökokouksessa. Hidasta on. Mutta askel kerrallaan, siihen on luotettava. Sitäpaitsi TOASin yksiöjono lyhenee kuukausi kuukaudelta. Haaveilen jo kivasta pikku yksiöstä, jossa kirjoitan maailmojasyleilevän laudaturin arvoisen graduni... mm...
Voisin tänään käydä pitsalla, ihan vaan 17-vuotissynttäreiden kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!