Ystävänpäivän lukumaraton – nyt mennään!

Ensi viikolla on ystävänpäivä, ja nyt jo neljättä kertaa pidetään kirjabloggaajien yhteinen lukumaraton löyhästi ystävänpäivän ympärillä. Maratonin voi aikaisimmillaan aloittaa tänään, ja minähän aloitan! Maratonia emännöi Kirjavarkaan tunnustuksia -blogi.

Tarkoitus on siis lukea 24 tunnin ajan niin paljon kuin haluaa ja ehtii. Kyse on leikkimielisestä haasteesta, joskin olen itse aiemmin maratoonatessani huomannut että tietynlainen kilpailuhenki kyllä herää – itseä vastaan. Eli saa nähdä, millaisiin pinnistyksiin tällä kertaa yllän. Eilen alkaneet Pyeongchangin talviolympialaiset ja jo saavutettu ensimmäinen mitali (onnea Krista Pärmäkoski!) kannustavatkin sopivasti matkaan.

Kirjapinoon olen kasaillut sekalaista ohuehkoa luettavaa. On uutta, vanhaa, lainattua, arvostelukappaleeksi tullutta, YA-kirjallisuutta, novelleja, sarjiksia. Koska sarjisintoni on puhkuva, luulen kyllä lukevani melko paljon tällä hetkellä lainassa olevia sarjakuvia maratonin aikana. Sarjakuvat sopivat hyvin "kielenpuhdistukseen" romaanien välillä, aiemmilla maratoneilla on joskus lanseerattu käsite "kielenpuhdistusnovelli", mutta minä laajennan sen nyt "kielenpuhdistussarjiksiin".

Lähden matkaan kellon lyödessä 13.30. Päivitän postausta, minkä lukemiseltani jaksan. Enemmän varmaankin päivitän Twitterissä tililläni @suketus1.

Hauskaa maratonia muillekin urheille ja hyvää viikonloppua lopuille, nyt mennään!

***

Klo 15.30

Lukumaratonin ensimmäiseksi kirjaksi valikoitu Saku Heinäsen (varhais)nuortenkirja Zaida ja lumienkeli (Tammi 2014, 207 sivua). Aivan oiva kertomus perheestä, identiteetistä ja ihmissuhteista. Zaida on Intiasta adoptoitu tyttö, joka alkaa alakoulun lopulla pohtia omaa elämäänsä, taustaansa ja ihmisten välisiä suhteita. Huolehtivien vanhempien ainoana lapsena hän on aina ollut rakastettu ja kannustettu, mutta koulussa hän joutuu kohtaamaan myös haasteita ja ikäviä ihmisiä. Eräänä iltana koirapuiston perältä löytyy aukko aidasta. Aidan takana puolestaan on jotain, mikä on vain Zaidan omaa...

Hieman kummitustarinaa, vähän hyvän ja pahan pohdintaa, lämmin tunnelma.

Seuraavaksi ehkä sitten sarjiksia, veikkaan. Ja nyt kahvia.

Aikaa kulunut: 2 h
Luettuna: 1 kirja / 207 sivua

***

Klo 16.30

Toiseksi kirjaksi valitsin Harri Filpan sarjakuvaromaanin Kuolema meidät erotti (POKUTO 2017, 120 sivua). Se on Filpan omiin kokemuksiin perustuva surutyön kuvaus. Mitä tapahtuu, kun nuori mies jää hyvin yllättäen leskeksi? Sarjakuva kertoo kriisistä, surutyöstä, ristiriitaisista tunteista, romahduksista ja eteenpäin jatkamisesta. Kuvakieli on korostetun yksinkertainen, se antaa tilaa tarinalliselle sisällölle.

Kuolema meidät erotti voi toimia erinomaisena vertaistukena. Nähdäkseni se on silmiäavaavaa luettavaa myös meille, joilta onneksi vastaavat kokemukset puuttuvat.

Voisin jatkaa saman teeman parissa edelleen, sillä pinossani on uunituore Max Porterin Surulla on sulkapeite... hmm. Harkitaan.

Aikaa kulunut: 3 h
Luettuna: 2 kirjaa / 327 sivua

***

Klo 17.30

Näemmä etenen noin tunnin sykleissä. Otin luettavaksi Max Porteria ja todettava on, että melkoinen lukuelämys Surulla on sulkapeite (Gummerus 2018, 119 s.) oli. Perheen äiti kuolee yllättäen ja isällä on itsensä ja kahden poikansa kanssa suuri surutyö tehtävänä. Eräänä iltana kotiin tulee Varis – avuksi, haitaksi, totuuden torveksi.

Romaani, joka jää mieleen. Kieli, joka kääntyy vääntyy venyy. Tarinan rytmi on sykkivä, niin kuin surukin on. Hienon suomennoksen on tehnyt Irmeli Ruuska.

Tätä on pureskeltava vielä tarkemmin.

Seuraavaksi voisi taas olla sarjakuvan vuoro. Ehkei kuolemaa tällä kertaa. Ainakaan paljoa.

Aikaa kulunut: 4 h
Luettuna: 3 kirjaa / 446 sivua

***

Klo 19.15

Innostuin laittamaan tässä välissä myös evästä maratonin varrelle. Luin myös seuraavan kirjan, joka oli Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa -ekoscifiteoksesta tehty sarjakuvamukaelma (76 s.). Sen ovat tehneet Petri Tolppanen ja Jussi Kaakinen. Luin uudistetun, vuonna 2017 julkaistun painoksen, alkuperäinen sarjakuvaversio on ilmestynyt vuonna 2008.

Tarinassahan siis eletään 2020-lukua ja Intian rannikolta löytyy tuhansia vuosia aiemmin veden alle jääneiden kaupunkien raunioita. Samaan aikaan Grönlannin jäätikön sulaminen kiihtyy ryskyen. Miten tästä selvitään? Sitä joukko eri alojen tutkijoita koettaa selvittää.

Muistan pitäneeni alkuperäisteoksesta, ja pidin myös tästä sarjakuvasovituksesta. Kuvat ovat hienoja, väreillä, liikkeellä ja ympäristöllä on paljon sävyjä. Tarina on mielikuvituksellinen ja aika kaamea. Ihmissuhdekuviot ovat hivenen köykäisiä, mutta ei se toiminnan seassa haittaa. Pääpointtina on kuitenkin huikea tarina, joka saa aikaan kylmiä väreitä.

Katsotaan, mihin seuraavaksi suuntaan.

Aikaa kulunut: 5 h 45 min
Luettuna: 4 kirjaa / 522 sivua

***

Klo 21

Viides kirja oli mainio J. S. Meresmaan Naakkamestari (Robustos 2016, 163 s.). Se sijoittuu vuoden 1900 Tampereelle, hieman vaihtoehtoisempaan historiaan. Enni on Lundanin perheen huutolaisena ja apurina pajassa. Olot eivät ole kummoiset, mutta Enni ei voi muutakaan, sillä hän on joutunut eroon vanhemmistaan. Yleisesti "pakanauskoiset" ursiinit aiheuttavat kohinaa yhteiskunnassa, mutta Ennin tiedonjanon täyttää vain Lundanin isännän ääneen lukema lehti.

Kun Enni eräänä aamuna löytää loukkaantuneen naakan ulkohuussin läheltä ja ottaa sen hoivattavakseen, on kaikki tuttu pian heittämässä häränpyllyä.

Tämän tarinan todellakin ahmi menemään, miljöö ja ajankuvaus ovat kiehtovia, juoni etenee vauhdikkaasti ja monenlaiset kiinnostavat elementit kasvavat romaanin edetessä yhä huikeampiin mittoihin. Tästä kirjasta todella pidin!

Hyvä on kisakunto edelleen, katsotaan, mitä seuraavaksi innostun lukemaan.

Aikaa kulunut: 7 h 30 min
Luettuna: 5 kirjaa / 685 sivua

***

Klo 9

Virkistävät yöunet ja kaksi luettua kirjaa lisää takana. Illalla luin Chester Brownin omaelämäkerrallisen sarjakuvaromaanin En koskaan pitäyt sinusta (Huuda huuda 2012, 191 s.), joka käsittelee kipeitä nuoruusmuistoja: osaamattomuutta ihmissuhteissa, kiusaamista, oman paikan etsintää, suhdetta vanhempiin. Brownin viiva on ohutta ja tarinan suurimmat merkitykset tuntuvat olevan sanattomissa hetkissä. Todella hieno, koskettava sarjakuvaromaani.

Sen jälkeen aloitin latvialaisen runoilijan Astride Ivaskan matkakuvauskokoelman Maailma taskussa (Taifuuni 2002, 144 s.), jonka luin loppuun nyt aamulla herättyäni. Ivaska eli vuosikymmenet maanpaossa Latviasta virolaisen miehensä, runoilija Ivar Ivaskin kanssa. Kirjaan on suomennettu kokoelma Astrden kirjoittamia matkatunnelmia Suomesta, Espanjasta, Irlannista, Coloradosta ja Kreikasta. Upeaa luontokuvastoa, kulttuurin ja ihmisten ihmetystä. Etenkin Suomesta kertovat osiot saivat minut kaipaamaan kesää niin että vatsaan melkein sattui.

Tiedän jo nyt, etten ehdi aivan täyttä 24 tuntia maratoonata, mutta ei se haittaa. Siihen asti mennään kuin aikaa on.

Aikaa kulunut: 19 h 30 min
Luettuna: 7 kirjaa / 1020 sivua

***

Klo 10.30

Aamukahvin lomassa luin Hannele Richertin toimittaman sarjakuvakokoelman Mitä sä täällä teet? Tarinoita maahanmuutosta (Voima Kustannus 2016, 128 s.). Kokoelmassa on 14 eri sarjakuvataiteilijan toteuttama, 14 erilaisesta maahanmuuttajasta kertovaa tarinaa. On pakolaisia, paperittomia, opiskelemaan muuttaneita, rakkauden perässä tulleita, adoptoituja, sotalapseksi lähteneitä, muuten vain Suomeen muuttaneita. Monenlaisia tarinoita, kohtaloita ja kokemuksia näihin tiivisti ilmaistuihin tarinoihin kiteytyy. Hyvää luettavaa, josta saa perspektiiviä siihen, miten monenlaisia syitä maiden rajojen ylittämiseen on.

Kirja on luokiteltu kirjastossa luokkaan 32 eli tietokirjaksi. Tämän lukeminen antaakin ajateltavaa ja kertoo konkreettisesti siitä, millaisia ihmiset numeroiden ja tilastojen takana ovat.

Luulen, että lopettelen Ystävänpäivän lukumaratonini tähän, vaikka vielä olisi kolme tuntia maratoonausaikaa jäljellä. Ohjelmassa on muuta puuhaa ja pilatestunnillekin haluan ehtiä.

Luin siis tämän maratonin aikana yhteensä 8 kirjaa ja 1148 sivua. Luetuista neljä oli romaaneja, kolme sarjakuvaromaaneja ja yksi sarjakuvamuodossa ollut tietokirja. Osaan saatan vielä palata tarkemmin omassa bloggauksessaan.

Oli mukavaa taas haastaa itseään lukemaan.

Luetut kirjat:

Brown, Chester: En koskaan pitänyt sinusta (suom. Hans Nissen, Huuda Huuda 2012, 191 s.)
Filppa, Harri: Kuolema meidät erotti (POKUTO 2017, 127 s.)
Heinänen, Saku: Zaida ja lumienkeli (Tammi 2014, 207 s.)
Isomäki, Risto, Tolppanen, Petri & Kaakinen, Jussi: Sarasvatin hiekkaa (uudistettu painos, Into 2017, 76 s.)
Ivaska, Astride: Maailma taskussa (suom. Jatta Krug, 144 s.)
Meresmaa, J. S.: Naakkamestari (Robustos 2016, 163 s.)
Porter, Max: Surulla on sulkapeite (suom. Irmeli Ruuska, Gummerus 2018, 119 s.)
Richert, Hannele (toim.): Mitä sä täällä teet? Tarinoita maahantulosta (Voima Kustannus 2016, 128 s.)