29. tammikuuta 2018

Carson McCullers: Heijastuksia kultaisessa silmässä



Pienessä varuskuntakaupungissa Yhdysvaltojen syvässä etelässä ihmisillä on paljon salattavaa ja asioita, joita jättää sanomatta. Nuori sotamies Ellgee Williams on astunut palvelukseen ja on armeijahierarkian pohjalla. Hän hyppää käskystä, jos käsky käy. Kapteeni Penderton on käskenyt Williamsin harventamaan pihansa puustoa, joten sirppiin on tartuttava. Sotamies kohtaa puutarhatehtäviensä lomassa kapteenin hurmaavan vaimon Leonoran, mistä syntyy hellittämätön pakkomielle tavoittamatonta rouvaa kohtaan.

Pendertonien avioliitto on kaikkea muuta kuin onnellinen. Kapteeni ei halua vaimoaan, vaan pikemminkin niitä miehiä, jotka ihastuvat tähän, ja vaimo puolestaan on kiinnostunut kaikesta muusta kuin kodista tai pariskunnan avioliitosta. Leonoralla on varuskunnassa moninainen maine, ja kaikesta vahvuudestaan, itsevarmuudestaan ja aistillisuudestaan huolimatta hänellä on heikkoutensa.

Leonoralla on suhde majuri Morris Langdoniin, jonka vaimo Alison on puolestaan heikko ja pienen lapsensa kuolemasta traumatisoitunut. Alisonin palvelija Anacleto sekoittaa pakkaa aina ehtiessään.

Kirjan tapahtumat kietoutuvat tämän piirin ympärille tiukasti ja hengitystilaa antamatta. Mitä pidemmälle pakkomielteet, halut ja tyydyttämättömät tarpeet pääsevät kehittymään, sen ahdistavammaksi tunnelma käy – eikä lopputulos ole onnellinen kenenkään kannalta.

Heijastuksia kultaisessa silmässä on yksi tunnelmaltaan ja kerronnaltaan erikoisimpia lukemiani kirjoja. McCullers luo miljöön ja tilanteen vähittäisin piirroin antaen lukijalle hieman siimaa ja kiskaisten sen sitten pois. Henkilöiden kompleksisuus on selvää, ja silti siitä on vaikeaa saada kiinni. Pahaenteisyys, henkilöiden välisten suhteiden terävyys ja pinnan alla väreilevät tunteet muodostavat kokonaisuuden, joka tuntuu puoltatoista sataa sivuaan raskaammalta.

Miten paljon ihmiset tuhlaavat elämästään asioihin, joita eivät oikeasti halua saadakseen asioita, joihin eivät pysty suhtautumaan. McCullers penkoo ihmismielen syvänteitä niin, että pohjamudat vain pöllyävät.


Carson McCullers: Heijastuksia kultaisessa silmässä
Suomentaja: Kalevi Lappalainen
Karisto 1967
150 s.
Reflections in a Golden Eye (1941)

Kirjastosta.

________

Toisaalla: Reader, why did I marry him?


Haasteet: Helmet-lukuhaasteen kohta 9. Kirjan kansi on yksivärinen, Kirjastohaasteen kohta 41. Kirja onnettomasta rakkaudesta, Yhdysvallat-lukuhaaste (Pikkukaupunkiin sijoittuva kirja).

4 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Tuon kirjan haluan lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa on todella erikoinen tunnelma. Tarina jää mieleen outona.

      Poista
  2. Minulla oli pieni McCullers-kausi syksyllä 2010, luin kolme kirjaa melkein peräkkäin. Tähän se putki sitten tyssäsi. Jotenkin en siis kai tykännyt, en oikein enää muista. Esikoisteos Yksinäinen sydän (The Heart Is a Lonely Hunter) oli hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Pekka! McCullers jäi kiehtomaan minua, joten lisään Yksinäisen sydämen muistilistalleni tulevaisuutta ajatellen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!