Tiina Lifländerin Kolme syytä elää on kolmiodraama, avioliittoromaani ja ajankuva niin 1950- kuin 2000-luvuilta. Pääosassa ovat aviopari Helmi ja Lauri sekä Laurin sihteeri Kerttu, johon miehellä on hetken aikaa suhde. Lisäksi tavataan viikonloppuisä Tomi ja hänen varhaisteini-ikäinen tyttärensä Kiia. Helmi saa nuorena rouvana tietää miehensä syrjähypystä jo tuoreeltaan, mutta pitää tiedon itsellään vuosikymmenten ajan. Kun Helmi ja Kerttu kohtaavat vanhoilla päivillään, on mahdollisuus repiä ruvet auki – tai hiljentyä, edelleen. Valita, aina voi valita.
Lifländer kirjoittaa kepeästi, pakottomasti. Tarina syntyy pienin elein, lähes huomaamatta. Useat aikatasot vaihtelevat sujuvasti. Henkilöt ovat epätäydellisyydessään kokonaisia, ajoittain he heittävät puhtaan järjen menemään, mutta kukapa ei niin joskus tekisi.
Helmi ja Kerttu ovat vahvoja naisia. Kumpikin on tehnyt suuria ja merkittäviä valintoja, kummallakin on kaduttavaa mutta myös syitä olla eletystä elämästä ylpeä. 2000-luvun naiselle yli puolen vuosisadan takaiset ratkaisut, syyt ja seuraukset ovat niin ajallisesti kuin aatteellisesti kaukaisia, mutta sitäkin ymmärrettävämpiä.
Kolme syytä elää on romaani, jolla on ehdottomasti ansionsa, ei vähiten siksi, että sen kieli on upeaa ja sointuvaa. Tarinan jännite ei vain auennut minulle, en saanut lankojen päistä kiinni, en päässyt tunnelmaan mukaan kuin paikoittain, pääosin Helmin mukana. Nykyhetken Tomin osuutta tarinassa ihmettelen – hän vei tilaa tuomatta juuri tilalle rakennusaineksia uuteen. Ehkä tarkoituksena on kuvata ajan ja ajattelun muutosta, eri tapoja kokea ja valita. Mutta itse olisin ollut tyytyväinen ihan vain Helmiin ja Kerttuun.
Kolme syytä elää toi minulle rauhallisen lukuelämyksen. Odotin suuria käänteitä saapuviksi, jännitteen kiristymistä, jotain ravistelevaa. Vaikken niitä saanut, oli olo kirjan loputtua seesteinen. Näin se on, elämä. Omanlaisensa, aina merkittävä, mahdoton vääntää kaavaan – eikä koskaan sitä, mitä ennalta odotti.
Tiina Lifländer: Kolme syytä elää
Ulkoasu: Anna Makkonen
Atena 2016
342 s.
Arvostelukappale.
_______
Toisaalla: Kulttuuri kukoistaa, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Mitä luimme kerran, Pieni kirjasto, Sinisen linnan kirjasto, Leena Lumi, Kirjamuistikirja, Evarian kirjahylly, Lumiomena
Jaan aika paljon tuntojasi sekä kirjan vahvuudessa että heikkoudessa.
VastaaPoista<3
Tämä on kyllä kirja, joka herättää ajatuksia, vaikka paikoin tylsistyttikin. Mutta... niin se elämäkin tekee.
PoistaMinulle kirja oli juuri täydellinen rauhoittamaan, niin rauhallinen se on. En edes häiriintynyt Tomista, vaikka myöhemmin ajateltuna olihan se vähän irtonainen. Mutta alas meni ja hyvin.
VastaaPoistaJa tämä: "Näin se on, elämä. Omanlaisensa, aina merkittävä, mahdoton vääntää kaavaan – eikä koskaan sitä, mitä ennalta odotti." <3
Mitä enemmän tätä jäin pureskelemaan, sitä mietitymmältä tuo "tylsyys" tuntuu. Sellaistahan elämä paikoin on, eikä mitään klassisen draaman kaaren mukaista!
PoistaSain juuri kirjastosta, pari kirjaa on jonossa edellä, mutta sitten pääsen tämän kimppuun!
VastaaPoistaToivottavasti saat tästä hyvän lukuelämyksen, Kaisa!
PoistaJänskättää onko tämä minulle... Pian se nähdään :)
VastaaPoistaHyviä lukuhetkiä, Annika!
PoistaPidin paljon, minusta hienovireinen jännitteen käsittely on tarkkaan harkittua ja taitavaa. Tomia ihmettelin kyllä hieman minäkin alkuun, mutta jotenkin löysin hänellekin paikan. Kirja jäi vahvasti mieleen.
VastaaPoistaKiva että tykkäsit tästä paljon. Kirjan tunnelmassa on tosiaan jotain rauhoittavaa, vaikka suuret asiat kuplivat pinnan alla ja välillä pinnallakin. Marmatuksestani huolimatta laadukasta kotimaista kirjallisuutta.
Poista