Fabriikki Kustannuksella oli viime syksynä mesenaattikampanja julkaisutoimintaa varten. Laura Restrepon Intohimon saari piti saada suomeksi – ja niin se lopulta saatiinkin. Joukkorahoitus on minulle mieluinen rahoitusmuoto ja mielelläni osallistun mahdollisuuksieni mukaan esimerkiksi juuri tällaisiin kulttuuriproggiksiin.
Intohimon saari on dokumentin, fiktion ja historiantutkimuksen yhdistelmä. Tyynellä valtamerellä sijaitseva Clipperton on pieni, karu ja herran tähden miten syrjäinen saari. Se on ollut niin merirosvojen piilopaikka kuin Meksikon armeijan tukikohta, sittemmin Ranskan omaisuutta. Intohimon saari kertoo ennen kaikkea armeijan tukikohdan vuosista, ajasta 1900-luvun alussa, jolloin saarella asusteli muutaman kymmenen ihmisen kokoinen väkijoukko eristyksissä muusta maailmasta.
Saaren kuvernööriksi nimitettiin asiansa armeijassa tyylikkäästi sotkenut Ramón Nonato Arnaud Vignon, joka muutti sinne (liian) nuoren vaimonsa Alician kanssa vuonna 1908. Mukaan lähti pieni joukko muita sotilaita perheineen, moni heistä alkuperäiskansojen jäseniä. Clippertonin pieni siirtokunta kasvoi vuosien aikana, ja aika ajoin saarella piipahtanut laiva täydensi sen hupenevia varastoja.
Elämä hylätyllä ja kitukasvuisella saaripahasella keskellä valtamerta ei totisesti ollut helppoa: yhteisön sisällä syntyi eripuraa lähes kaikesta, sairaudet, vaivat ja kuolema iskivät aika ajoin, ja tuhoa tuntui aiheuttavan myös saari itse – puhumattakaan arvaamattomasta merestä ympärillä. Ensimmäisen maailmansodan sotkeman politiikan vuoksi huoltoyhteydet saarelle katkesivat, ja väki alkoi vähitellen harveta. Vuonna 1917 vain kourallinen asukkaita saatiin pelastettua.
Intohimon saari kertoo tarinaansa kahdessa ajassa, menneessä ja nykyisessä. Siinä missä se on yhtäältä mielikuvituksella kuorrutettu kertomus elämästä suljetussa yhteisössä, se on toisaalta historiantutkimuksen, muistitiedon ja kokemuksellisuuden kommentaari. Restrepo punoo auki tekemäänsä tutkimustyötä kiehtovasti paljastaen samalla, kuinka heikoilla kantimilla muisti lopulta on ja kuinka paljon koettu kohtaa lopulta väkivaltaa, kun sitä yritetään jälkikäteen rekonstruoida.
Olin kirjan vietävänä alkulehdiltä alkaen. Kuulin taskurapujen rapinan ja näin vihaisen meren kuohut, tunsin kiristyvän ilmapiirin ja loppumattoman odotuksen sekä hämmennyin uusien muodostuvien sääntöjen ja uskomusten äärellä. Restrepon teos on monisyinen ja -tasoinen, ja Laura Vesannon suomennos antaa tarinalle sen tarvitseman tilan ja muodon suomen kielellä.
Intohimon saarelta on turha etsiä sensuelleja seikkailuja. Sen pääpaino on aivan muualla, muissa tunteissa ja teoissa. Se kuvaa taidokkaan karkein vedoin historian hämärästä nousevia hippusia, hylättyjä ja hukattuja.
Laura Restrepo: Intohimon saari
Suomentaja: Laura Vesanto
Ulkoasu: Outi Vihlman
Fabriikki Kustannus 2015
315 s.
La Isla de la Pasión (1989)
Omasta hyllystä.
_________
Toisaalla: Kohtaamisia, Sylvi, Unelmien aika, Mummo matkalla
Helmet-haasteesta kohta 47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja.
Hauska sattuma, kun minäkin postasin tänään Fabriikki Kustannuksen julkaisemasta kirjasta eli Harrowerin romaanista Tietyissä piireissä ja samalla en malttanut olla kannustamatta porukkaa ryhtymään Fabriikin tukijoiksi.
VastaaPoistaTätä en ole vielä lukenut, mutta oikein hyvältä vaikuttaa tekstisi perusteella tämäkin teos. On hienoa, että Fabriikki julkaisee suomeksi kirjoja, jotka mitä todennäköisimmin muuten jäisivät suomeksi julkaisematta.
Minut saatiin vakuutettua jo tällä yhdellä kirjalla siitä, että Fabriikin kirjoihin kannattaa tutustua. Uiden kotiin onkin jo kirjastosta haettuna, laitan tuon Tietyissä piireissä muistilistalleni myös.
PoistaRestrepo on kelpo tarinaniskijä: yhtäältä höyhenenkeveitä hipaisuja toisaalta paksuja siveltimenvetoja, värikylläisyyttä, vauhtia ja verbaalista vahvuutta, josta lukijalle jää tunne, että kirjailija on nauttinut tekstiä tuottaessaan. Ilopilkkuna vekkuli, lukemaan houkutteleva ja sisältöä peilaava kansi.
VastaaPoistaTotta, tätä oli nautinnollista lukea, mutta varmasti myös nautinnollista (ja myös työlästä) kirjoittaa. Taustatutkimus nousee yhdeksi olennaiseksi juonteeksi, kun Restrepo metsästää elossaolevien kokemuksia ja näkemyksiä. Kansi on minustakin upea.
Poista