19. elokuuta 2015

Árni Thórarinsson: Ylitse muiden



Islantilainen kirjallisuus, suuri tuntematon. Mielikuvani tuon kummallisen ja kiehtovan maan kirjallisesta elämästä perustuu Vigdís Grimsdóttirin trilogiaan Valosta valoon, Sydän, kuu ja sinilinnut ja Kun tähti putoaa. (Kyseiset kirjat ovat muuten aivan erinomaisia. Olen lukenut ne muistaakseni opiskelujen alkuaikoina, joten niistä ei ole blogimerkintöjä.) (Voisikin lukea uudelleen, ehdottomasti.) Ainoa blogistani löytyvä islantilainen kirja on Guðrún Eva Mínervudóttirin outo Nukentekijä. (Sitä en taatusti lue uudelleen.)

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haaste muistutteli minua loppukesästä olemassaolostaan ja tajusin, että Islanti-potti on kokonaan avaamatta. Niinpä seuraavalla kirjastoreissulla dekkarihyllyn silmäily sillä silmällä tuotti tulosta ja nappasin lainaan islantilaisen dekkarin. "Täynnä huumoria, tapahtumia ja jännitystä", lupaa takakansi. "Ollut ehdolla Islannin kirjallisuuspalkinnon saajaksi", jatkaa lieve.

Ylitse muiden kertoo toimittaja Einarista, joka on saanut siirron Reykjavikista Pohjois-Islantiin Akureyriin, jonne hänen työnantajanaan toimiva iltapäivälehti haluaa laajentaa toimintaansa. Einarilla on muitakin hyviä syitä maisemanvaihtoon, esimerkiksi yletön alkoholinkäyttö on saatava aisoihin. Pääkaupungista poistuminen saattaa auttaa siinä. Teini-ikäistä tytärtä on kyllä ikävä.

Tehtävänä on kaivella lööpinaiheita rauhallisen pikkukaupungin elämästä, ja sattumalta siellä alkaakin tapahtua kaikenlaista. Nainen putoaa firman virkistyspäivän retkellä kumiveneestä koskeen ja kuolee vammoihinsa. Lahjakas nuorukainen katoaa juuri ennen lukionäytelmän ensi-iltaa ja löytyy murhattuna. Nuori tyttö tekee itsemurhan. Einar alkaa kaivella tapahtumien taustoja ja joutuukin keskelle monenmoista kuviota. Ja samalla pitäisi tuottaa jatkuvalla syötöllä sisältöä lehteen ja pitää pomot Reykjavikissa tyytyväisinä.

Tässä on jälleen kirja, joka antaa odottaa eikä lopulta tarjoa juuri mitään. Tapahtumat käynnistyvät verkkaisesti, eikä vauhti missään vaiheessa kasva. Takakannen lupauksista yksikään ei täyty. Huumoria ehkä on sellaisessa varsin kepoisessa olomuodossa, häivähdyksinä siellä täällä, jos oikein haluaa alleviivaten etsiä, mutta tapahtumia ei dekkarigenreä ajatellen ole juurikaan ja jännitys on totaalisen väärä sana kuvaamaan tätä kirjaa millään tapaa.

Kirjassa lähinnä haahuillaan, marmatetaan kännyköiden turhuudesta mutta puhutaan silti koko ajan puhelimessa, ajellaan autolla perähikiältä toiselle ja kirjoitetaan lehtijuttuja kadonneista koirista. Olin kannet suljettuani todella hämmentynyt, sillä kirja on mielestäni ihan keskeneräinen. Miksi siinä ei ole kunnollista draaman kaarta? Miksi siinä on niin paljon samojen rutiinien toistamista? Missä on jännitys, missä??

Sinnilläkään en jättänyt kesken, koska en vain voinut uskoa, etteivät tapahtumat edenneet juuri minnekään. Pakko se lopulta oli vain tyynesti hyväksyä ja hieman harmitella lukemiseen käytettyä aikaa. Tarinassa olisi aineksia: teemoina ovat muun muassa vanha islantilainen kansanperinne, huumeet ja nuoriso, maahanmuuttajien integroituminen sekä perheyrityksen salaisuudet, mutta niistä ei saada irti yhtään mitään sellaista, mikä rakentaisi tarinan kaarta mainintaa pidemmälle. Sääli, olisi tästä voinut jotain tullakin.

Käsitykseni islantilaisesta kirjallisuudesta on siis edelleen aika hämmentynyt. Vigdís Grimsdóttir saa pitää kuningattaren viittansa, ja minä jään pohtimaan, mistä jatkaisin tuon eksoottisen maan kirjallisuuteen tutustumista ilman pelkoa pettymyksestä.


Árni Thórarinsson: Ylitse muiden
Suomentaja: Seija Holopainen
Ulkoasu: Nic Oxby
Bazar 2009
382 s.
Tími nornarinnar (2005)

Kirjastosta.

_____

Toisaalla: Anun ihmeelliset matkat

Kirjallinen retki Pohjoismaissa jatkuu siis Islantiin.

9 kommenttia:

  1. Minä satuin törmäämään yhteen islantilaiseen dekkaristiin, kun etsin jollain hakusanalla kirjoja. Yrsa Sigurðardóttir, täytyi käydä lunttaamassa nimen oikeinkirjoitus, en ikinä opi näitä islantilaisia, tai en ainakaan tähän mennessä ole oppinut. Sarjan loppua kohden aika karmiviakin dekkareita, en meinannut uskaltaa viimeisintä ruotsiksi käännettyä edes kuunnella illalla, mutta samalla niin koukuttava, että en voinut lopettaa.
    Lisäksi olen tykännyt kohtalaisesti yhdestä mies dekkaristista. Muuten olen ollut yhtä hämmentynyt islantilaisista, kuin sinäkin.

    Mietin, lähtisinkö mukaan haasteeseen, ei varmasti olisi pahitteeksi tutustua enemmänkin pohjoismaiseen kirjallisuuteen, mutta juuri tuo Islanti mietityttää, koska olen suosikkini jo lukenut ja tullut epäileväiseksi muiden suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Serentis. Nappaan nimen muistiin ja kokeilen. Olen taas innostunut vähän enemmän dekkareista, pitkään oli hiljaisempaa sillä osastolla. Kai sitä pitäisi tosiaan vain selailla jotain hakusanasivustoja ja kirjaston tietokantaa, niin islantilaistakin löytäisi.

      Poista
    2. Tämä on neljäs kirja Einarista, joten voi senkin takia olla vähän kummallinen meille, jotka emme ole lukeneet niitä aiempia

      Poista
  2. Luepa Laxnessin Salka Valka, niin häikäistyt. Minä pidin myös kovasti aikanaan Grimsdottirista. Erityisesti hänen esikoisestaan Nimeni on Isbjörg - olen leijona. Einar Karasonilla on myös hienoja teoksia. Nämä nyt tuli äkkiseltään mieleen tuon mainitun Sigurdadottirin lisäksi. + vielä Einar Mar Gudmunsson (tai jotain sinne päin). Niina ja Sjön on aivan huippu. Luin jokin aika sitten häneltä Poika nimeltä kuukivi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salka Valka on hyllyssäkin tyrkyllä. Oli ajatuksissani, että saisinkohan sen tähän haasteeseen luettua. Ehkäpä, etenkin kun suositellaan. Itse asiassa tuo Isbjörg herättää myös jonkinlaisia mielikuvia, ehkä olen joskus raahannut sen jostain poistomyynnistä mukanani... Pitääpä etsiä. Kiitos muistakin vinkeistä, laitan korvan taakse ne.

      Poista
  3. Mulle on tuttuja islantilaisia vain pari dekkaristia, Serentiksen jo mainitsema Yrsa Sigurðardóttir, jonka ensimmäinen oli ehkä hieman parempi kuin seuraavat, joihin en sitten enää kovin ihastunut. Huomattavasti tasokkaampaa on Arnaldur Indriðason: syvempiä henkilöhahmoja, mielenkiintoinen, kauas menneisyyteen linkittyvä tarina ja perusteellista taustatyötä. Kiva, että Ompulla on enemmänkin kokemusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syvemmät henkilöhahmot kiinnostavat kyllä, kuulostaa hyvältä. Pannaanpa listalle, kiitos!

      Poista
  4. Sain tämän luettua. Tykkäsin kyllä selvästi enemmän kuin sinä. Bloggasinkin tästä eilen.
    Ymmärrän kyllä tuonkin, mistä puhut. Pidin tuota puhelinjuttua ironiana, tosin hieman ontuvana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sait minua paremman lukukokemuksen. Kirjan eksoottinen miljöö antaa kyllä jonkin verran anteeksi mielestäni hieman tönkköä tarinaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!