Olen lukenut viime aikoina tavallista enemmän dekkareita, ja sen alkaa huomata. Pientä kyllästymistä on havaittavissa, joten lienee paikallaan vaihtaa vähitellen genreä.
Kyllästyminen näkyi myös viime vuoden superhittiä Varistyttöä lukiessani. Kirja itsessään tarttui mukaani BestSeller-hyllystä, ja lyhyt laina-aika innoitti lukemaan sen vauhdilla. Kauaa tämän kanssa ei nokka tuhissutkaan, nopealukuista tekstiä.
Erik Axl Sund on kahden kirjailijan yhteisnimi. Sen takana ovat Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist. Varistyttö on dekkaritrilogian avausosa. Kyseessä on synkkä tarina, joka vyöryttää lukijan päälle kauheuden toisensa jälkeen. Teemoina ovat ennen kaikkea pedofilia, hyväksikäyttö, mielen sairaudet ja kosto.
Komisario Jeanette Kihlberg saa tiimeineen tutkittavakseen pikkupojan murhan. Poika löytyy jätesäkistä metroaseman läheltä, ja käy ilmi, että häntä on kidutettu ja pahoinpidelty ennen kuolemaa. Tapaus ei jää ainoaksi, vaan uusia ruumiita alkaa löytyä, eikä juttu tunnu edistyvän, sillä poikia ei kaipaa kukaan. He ovat paperittomia, nimettömiä, hukattuja.
Toisaalla psykologi Sofia Zetterlund puurtaa terapiaistunnoillaan haastavien potilaiden kanssa. Vaikein tapaus tuntuu olevan lapsena isänsä hyväksikäyttämäksi joutunut Victoria Bergman, jonka asiat ja istunnot vaivaavat Sofiaa vapaa-ajalla ja jopa unissa. Kuinka auttaa niin rikki olevaa ihmistä?
Vähitellen tarina aukeaa ja uutta täkyä heitetään kehiin. Lukijaa tuskastuttaa, kun poliisi ei saa oikein mitään aikaan, vaikka vastausta tarjoillaan nenän edessä. Ja lopussa on tietysti trilogialle sopivaan tapaan melkoinen koukku.
Varistyttö ei ole erityisen hilpeää luettavaa. Huumoria ei ole missään muodossa, vaan juoni etenee kuin jyrä kasvattaen kuonataakkaa minkä ehtii. Luonnollisesti tärkeiden hahmojen perhe-elämät ovat solmussa sen lisäksi, ettei töissäkään mene ihan putkeen. Olisin kaivannut jotakin, edes pientä armon hippusta, keventämään synkkyyttä.
Tuli sellainen vaikutelma, että Varistyttöä on kirjoitettu erittäin laskelmoidusti. Päähenkilöt ovat kaikki naisia, ja etenkin Jeanette joutuu sukupuolensa takia melkoisiin keitoksiin: esimiehet vähättelevät, yhteys aviomieheen on katkolla, poika jää vaille huomiota ja huono-äiti-syndrooma vaivaa. Liekö tarkoituksena ollut kosiskella dekkarilukijoita (enemmistönä kai naiset?) vai onko mielikuvitus loppunut kesken. Oli miten oli, minua tympäisi.
Varistyttö tuo esiin ihmissaastaa, jota ei haluaisi uskoa olevan olemassakaan, vaikka onhan sitä, tietenkin. Lisäksi siinä on niin monta moraalittomuuden teemaa, että langat tuntuvat lentelevän joka suuntaan. On mainittua pedofiliaa, täysin sairaita perheitä, afrikkalaisia lapsisotilaita, kidutusta, solmussa olevia mieliä... Vähän kuin jokaiselle jotain.
En pidä Varistyttöä mitenkään kummoisena kirjana. Olen lukenut monia parempia dekkareita. Tämä kirja tuntuu lähinnä hierovan lukijan naamaan kaikkea inhottavaa, mitä kirjailijat ovat vain ehtineet keksiä. Itse lopulta vain kylmenin, enkä välittänyt pahuudesta enää pätkääkään.
Erik Axl Sund: Varistyttö
Suomentaja: Kari Koski
Ulkoasu: ?
Otava 2014
415 s.
Kråkflickan (2010)
Kirjastosta.
______
Kirjasta on kirjoitettu paljon. Muutamana poimintana Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi, Reader, why did I marry him?, Nenä kirjassa, Kirjasfääri
Kirjallinen retki Pohjoismaissa (Ruotsi).
hei,
VastaaPoistakiitos selkeästä kirjan arvioinnistasi. Dekkari voi olla todella hyvä, vaikka "kuonataakkaa ei kasvatettaisi kaiken aikaa". Dekkareissa ei mieleeni jää kuinka monta kauheutta se sisälsi, vaan iloitsen ennalta arvaamattomasta lopusta, monipuolisista henkilökuvauksista, mahdollisuudesta samastua kirjan henkilöihin. Joskus jopa yksi ajatus tai virke voi jäädä pohdintaan pitkäksi aikaa.
Jätän kirjan lukematta ja valitsen muuta luettavaa, kiitos osuvan arviontisi.
Kiitos kommentistasi, Ebba. Tästä jäi jotenkin muovinen maku suuhun. Rahaahan tällä kirjailmiöllä taotaan, ja minulle se on ihan ok, mutta kirja ja tarina ei vakuuta. Pelkkä kauheuksien paisuttelu ei tee dekkarista laatua.
PoistaVaristyttö on minusta trilogian paras osa. Se tuntui minusta hyvällä tavalla erilaisemmalta kuin dekkarit yleensä, mutta mietin kyllä, mikä tarkoitus oli kaikella sillä kauheuksien mässäilyllä. Aiotko lukea trilogiaa loppuun? Minusta trilogia vain huononi loppuaan kohden, henkilöhahmot eivät kehittyneet pätkääkään vaan pysyivät aivan yhtä tolloina kuin jo alussa olivat. Luinkin trilogian loppuun vain siksi, että saisin tietää miten koko juttu päättyy.
VastaaPoistaHarkitsen vielä. Voi olla, että lainaan kaksi muutakin osaa, jos ne tulevat kirjastossa joskus sopivasti vastaan. Ihan juuri nyt ei kyllä kiinnosta, haluan muutenkin lukea muuta kuin dekkareita.
PoistaRankkaa tämä oli, mutta tätä taahtuu. Luin koko tirlogian ja pidän parhaana Unissakulkijaa, koska olin löytävinäni siitä jotain armon lupausta. Varistyttö on tosi kova eikä yhtään tietenkään kaunis, sillä kaikki mikä kohdistuu lapsiin on pahinta, mitä voi olla, siis pahuus heitä kohtaan.On niin ukomatonta, että joukossa elelee niin paljon heitä, jotka maksaakseen lapsesta (ihmiskauppa) sitten vielä hoitavat osan maksuta tuottamalal uutta lapsipornoa. Tiedätkö muutyen mitä tapahtuu vauvalle, jota...
VastaaPoistaMietin mikä h....i meitä ihmisiä oikein vaivaa! Mikä saa koskemaan lapseen. Tätä sarjaa lukiessa tuli mieleen monenmoista. Mitään ymmärystä tietenkään ei synytnyt.
Sen sijaan kun luin Rinteen Viiminen sana, oli jopa mahdollista ymmärtää, vaikka ei hyväksyä, Franzin teko. Niin hienosti Rinne rakensi Franszin persoonan, mutta ei takuulla siksi, että sallisimme, vaan siksi, että osaisimme varautua, pitää mielemme ja silmämme auki.
Yämä trilogia oli kaupallinen, mutta sinnä hyvin onnistunut. Minä taas ajattelen, että kaieksta voidaan kirjoittaa eli ei saa olla tabuja, mutta jos kysytään elokuvista, siinä ei saa näyttää kaikkea.
Nuo ovat tosiaan isoja kysymyksiä. Mikä meitä vaivaa, niinpä. Pahuus ketä tahansa kohtaan on käsittämätöntä, mutta puolustuskyvytön lapsi on jo ihan omaa luokkaansa. Minulla on tuo Viimeinen sana lukematta, laitan sen listalle. Hyviä arvioita siitä on saanut lukea.
PoistaVoi ei, minä rakastin tätä trilogiaa. Kovinhan se on rankkaa, mutta kaupallisuudesta huolimatta se kolahti minuun kovasti. Minusta Sundin nimen takana piileksivät pojat osaavat kirjoittaa, ja nopeatempoisuus on yksi juttu mikä kirjoissa viehätti, sen lisäksi että mielestäni tämä trilogia ei ole samanlainen kuin monet muut dekkarit. Kaksikon uusi kirja Lasiruumiit oli kyllä vielä tätä trilogiaa parempi - siihenkin rakastuin.
VastaaPoistaMinusta tässä olisi ollut tiivistämisen ja terävöittämisen varaa. Ihan kaikkea, mitä keksitään, ei ole pakko yhteen tarinaan tunkea. ;) Mutta makuasia tietenkin, minulle tämä vaan sai karvat pystyyn. Pidän jonkin aikaa dekkaritaukoa, harkitaan sitten jatkoa uudelleen.
PoistaKirjasarja on sekä kammottanut aiheeltaan että kiehtonut erikoiselta maineeltaan. Paljon tätä on kehuttu. Taidan kuitenkin edelleenkin jättää koskematta sarjaan, sillä arviosi perusteella kammotus voittaa.
VastaaPoistaYmmärrän periaatteessa, miksi tämä vetoaa lukijoihin, mutta minua pikemminkin pänni... Jotenkin mentiin jo sen verran kovilla kierroksilla, että homma alkoi hajoilla.
PoistaSama fiilis mullakin, laskelmoidun makua.
VastaaPoistaKyllä. Joskus se voi toimia lukumoottorinakin, mutta nyt enemmän jarrutti.
PoistaItseltäni tämä jäi kesken, koska oli sen verran kammottavaa tekstiä. Mutta ei kirja ihan huono voi olla, kun sai vähän lukevan veljeni innostumaan ja lukemaan koko sarjan hyvin nopeasti.
VastaaPoistaSiinä on toki aina peukun paikka, jos vähälukuinen innostuu lukemaan. Ja onhan tämä kokonaisuutena mietitty paketti, joka varmasti vetoaa dekkarinnälkään, kun sopivaan väliin kolahtaa. Minua vaan ei tosiaan innostanut, eikä selvästi sinuakaan.
PoistaToisaalta sait minut kiinnostumaan kirjasta, voisin ehkä siihen tarttuakkin. Mutta jos et kerta pitänyt ja perustelusikin sai minut toisaalta epäilemään. Hmm..
VastaaPoistaTämä on kyllä kerännyt aika paljon suosiota, eli taidan olla vähemmistössä mielipiteeni kanssa. Harkitse itse. :)
PoistaMinäkin luin Varistytön vasta tänä kesänä. Olin odottanut sen olevan jopa pahempi. En pitänyt sitä ihmeellisenä. Luin tänä kesänä enemmän dekkareita kuin aiemmin. Ärsyynnyin Varistytön ilmestyessä kannesta ja ärsyynnyin lisää selityksistä.
VastaaPoistaMinulle kävi samoin, sain yliannostuksen dekkareita. Muutama luettavana, mutta huomaan, että odotan sinunkin sivulla olevaa kirjaa Odininlapsi ja luen parhaillaan Harknessin Lumottua.
Aika aikaa kutakin, myös dekkareita siis. Eiköhän jossain vaiheessa taas dekkarihammasta ala kolottaa, mutta siihen saakka taidan itse ainakin surffailla muilla aalloilla. En osaa päättää, luenko jatko-osat vai en. Jää nähtäväksi.
PoistaOdininlapsi on tosi hyvä, olen noin kolmanneksen nyt lukenut ja aivan tempautunut tarinan mukaan!
Minä en pitänyt kovin tästä ensimmäisestä osasta, se oli liian rankkaa luettavaa varsinkin raskausajan tunnehormoonimylleryksessä. Luin vastikään kaksi viimeistä osaa, ihan siksi että olin kypsä saamaan selville kuinka tarina päättyy. Kappas vain, jäin koukkuun ja pidin tarinan saamasta suunnasta. Eikä törkyä ja kamaluuksia ollut enään niin korkeilla potensseilla kuin tässä ekassa osassa... tai sitten osasin jo varautua. :D
VastaaPoistaHahaa, niinkin voi siis käydä. Täytyy miettiä, jos jossain vaiheessa tekeekin mieli selvittää, miten kaikki päättyy...
PoistaVaikka en olekaan lukenut tätä, niin tietynlaisen dekkareiden "tylsyyden" tunnistan tästä nyt. Luin itse juuri yhden dekkarin loppuun ja kyllä tuli taas todistettua, ettei ole minun juttuni. Vaikka kirjailija olisi jopa ihan hyvä. On vain sellainen "puuh"-olo, eikä mitään sanottavaa.
VastaaPoistaJa tuntuu tylsältä, jos kirja on vain ympätty täyteen kaikkea kauheaa >:(
Minulle dekkarit ovat hyvää nollauslukemista, puhtaasti viihdekäytössä siis. Mutta nyt on hieman kyllästyttänyt tämäkin osasto. Tauolle siis.
PoistaTämän kirjan ongelmana koin juuri tuon liiallisen ahtamisen. Langanpäitä lentelee sinne tänne ja koko ajan heitetään lisää kamaa seokseen. Kiehuu yli.