14. heinäkuuta 2011

Jälkipuheet

Häät on sitten juhlittu. Ne olivat aivan ihanat. Tunnelma katossa alusta alkaen, ei turhaa jäykistelyä hetkeäkään, paljon ystäviä, iloinen ja kuuma päivä. Tapasin ihmisiä, joita en ole aikoihin nähnyt - sovittiin uusia tapaamisia, kuten usein tapana on (aion myös pitää niistä kiinni!). Naurettiin niin, että viereisestä pöydästä käännyttiin ihmettelemään - olisitte vaan siirtäneet omat tuolinne sinne! Pidettiin huolta nestetasapainosta, ruoka oli hyvää, kakku oli täydellistä, bändi soitti ja hiki virtasi. Parikat lensivät jalasta viimeistään Kings of Leonin kohdalla, mutta ennen sitä ne pääsivät kokeilemaan valssia ja minun ja V:n ihan omanlaisia Ikkunaprinsessan ja Markku Haaviston & Poutahaukkojen tahtiin vetämiä askelkuvioita. Jatkoilla vedettiin karaokea ja puhuttiin syviä ja vähemmän syviä juttuja aamukuuteen. Näitten häitten takia kannatti olla kaksi päivää krapulassa. Kiitos niistä.

Vastaavanlaisen irtioton jälkeen arki tuntuu todella tyhjältä. Töissä tietysti ramppaan kuten ennenkin, joskin tänään vietän harvinaista vapaapäivää - menemällä työhaastatteluun. Katsotaan, katsotaan... Kyseessä ei ole mikään tajuntaaräjäyttävä paikka, vaan sopivaa lisätienestiä ensi talven varalle, jos hyvin käy. Tajusin juuri, että eihän minulle ole työhaastatteluvaatteita! Minulla oli pitkään The Työhaastattelupaita, jota en käyttänyt koskaan muualla kuin työhaastatteluissa, ja joka päälläni sain aina töitä. Sitten myin sen kirpparilla, koska se kävi löysäksi. Viime tammikuussa edellisessä työhaastattelussa olinkin ihan pala kurkussa, sillä olin varma, että hyvä onneni päättyy siihen. No, ei päättynyt, mutta myöskään silloin päällä olleisiin kledjuihin en voi nyt luottaa, koska ne ovat talvivaatteita. Mikä ongelma ihmiselle! Ehkä selviän. Ja jos paikkaa ei heru, syytän siitä vaatteita, tietenkin.

Olen lukenut hyviä kirjoja viime aikoina (miten ihanaa, ettei tarvitse koko ajan miettiä tenttikirjoja, vaikka voi niitä toki silloin tällöin vähän miettiä... nimim. Kesätentti ensi viikolla), ja niistä voisin tietysti kirjoitella tännekin. Pannaan mietintään. Nyt on kuitenkin alettava kaivaa työtodistuksia esiin haastattelua varten.

2 kommenttia:

  1. Olipa kauniisti koottu mietteet häistämme. Vaikka niistä onkin jo yli viikko, vieläkin lämmittää niin pirusti ajatus siitä, että ihmiset ovat viihtyneet:)

    VastaaPoista
  2. Uskon! Ja syytäkin on lämmittää - sen verran loistojuhlat piditte!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!