400

Otsikon mukaisesti tämä on neljässadas postaus tähän blogiin. Välillä tulee mietittyä, kannattaisiko ehkä aloittaa uudelta pohjalta uudella aiheella, mutta toisaalta onhan tämä ihan suloinen katsaus menneisyyteen. Eli jatketaan toistaiseksi näin. En sitäpaitsi tiedä, riittäisikö minulla kirjoitettavaa mistään yhdestä teemasta blogiksi asti. Vaikka kyllä esimerkiksi kirjablogi tai ruokablogi voisi olla ihan hauska. Tai urheilublogi. Plösö sporttaa -tyyppisesti. Vaikka kommenttilaatikkoni ei suoranaisesti ole täyttymisvaarassa, tiedän, että joitakuita lukijoita siellä ruutujen takana on. Google Analytics, nääs. Ja suurin osa taitaakin olla oikean elämän ystäviä. Hei vaan teille ja kaikille muillekin. Saa jättää merkkejä käynnistä, ihan oikeesti. Pliis! Myös te, jotka päädytte tänne ihan sattumalta. Esimerkiksi siksi, että olette googlanneet persettä sen eri muodoissaan. (Yleisin hakusana, jolla blogini löytyy. Edelleen hämmentävää.)

On ihana kuuma päivä, ja minä istun töissä. Rakennus, jonka sisällä istun, on onneksi vanha ja vielä toistaiseksi viileä. Kuukauden päästä tämä on sauna, kertoi pitempään talossa ollut kollega. Kiva. Eilisen palkkapäivän itkun ja hammastenkiristyksen jälkeen tänne tuleminen tuntui aika haastavalta. Ei oikeasti ole ihan aikuisten työpaikka, ainakaan tällä palkalla. Kerrottakoon, että kuukausiliksani nettona on kolminumeroinen. Jep. Asuntovelallinen vuokralla asuja kiittää!

Päivä ei sinänsä ole ainakaan alkanut huonosti, sillä töihin polkiessani en voinut olla hymyilemättä aurinkolasieni ja poskia pitkin valuneen hien takaa ohittaessani Pohjoisrannan. Ne ihanat veneet! Auringonpaiste meren pinnassa! Onnellisen näköiset kävelyllä olijat! Toisinaan on todella vaikeaa tajuta, että todella asun täällä, tällaisessa kauniissa kaupungissa, jossa on kaikenlaista jännittävää näkemistä. Työmatkan varrella kohtaan myös runsaahkosti kanadanhanhia. En oikein pidä niistä, sillä ne sähisevät ja makaavat keskellä pyörätietä eväänsä liikauttamatta. Ja jos ne eivät ole paikalla itse, niiden jätökset kyllä ovat.

Illalla on suunnitelmissa lähteä kotikonnuille 30 kilometriä pohjoiseen nauttimaan blues-menosta. Klubikeikkaa pukkaa, ehkä vähän kylmää olutta, miesseuraa ja toivottavasti vanhoja tuttuja kasvoja myös. Huomenna piknikliinat ja eväät levitetään Vanhankylänniemeen ja nautitaan koko päivä kesän ehdottomasti parhaista festareista. Nam! Niin, ja onhan nyt jo heinäkuu.

Lisäksi tuli vauvauutisia. Kyllä niitä nyt pukkaa ovista ja ikkunoista, noita pikku käärösiä. Olen iloinen, kun muutkin ovat. Ystävien onni on parhaita asioita maailmassa.