Viuhahdus Lapissa

Onnistuttuani ruinaamaan muutaman vapaapäivän putkeen hyppäsin junaan ja puksuttelin Lappiin tapaamaan mummia. Hän asuu edelleen omassa kodissaan (rintamamiestalo), jossa köpöttelee rollaattoria apuna käyttäen. Ulos mummi ei enää oikein lähde, liikkuminen on niin vaikeaa. Mutta toistaiseksi hän kuitenkin pärjää, vaikka palvelutaloon jonossa onkin (ja sinne taitaa kovasti haluta). 

Lapissa olen viettänyt lukemattomat kesät lapsena ja nuorena, ennen kesätöiden alkamista. Mummi asuu muutaman kilometrin päässä kuntakeskuksesta, ympärillä asuu paljon sukulaisia. Ja metsää on. Sitä riittää. Lähin vaara on ihan vieressä. Olen aina viihtynyt Lapissa (en ymmärrä, millainen ihminen ei viihtyisi), ja nykyisin tietenkin jonkinlainen nostalgia valtaa, kun mietin menneitä kesiä. Äidillä on opettajana pitkät kesälomat, ja hän viettää paljon aikaa lapsuusmaisemissaan edelleen. Nytkin äiti oli mummin luona, samoin siellä oli serkkuni ja hänen kaksi tytärtään. Heidän kanssaan ajelin eilen etelään. Kuunnellen lastenlevyjä. Uudestaan ja uudestaan. (Tytöt ovat 3- ja 1-vuotiaita.) Putte Possun nimipäivät tuli ehkä tuhatkolmesataa kertaa. Se soi päässäni tänäänkin. 9,5 tuntia lasten kanssa autossa on aika, tuota, paljon. Itselläni menee toki eksotiikan piikkiin, mutta sympatiani on todellakin kaikkien autossa lastensa kanssa matkaa tekevien vanhempien puolella. Ei ihmekään, että ihmiset, joilla on pieniä lapsia, vaikuttavat välillä vähän muissa maailmoissa olevilta. Vähemmästäkin on opittava vääntämään aivot jonkinlaiseen toimintakykyiseen offline-tilaan, jos niitä renkutuksia on kuunneltava. Siihen päälle vielä yleinen kitinä ja ininä, niin avot. Huh.

Toisaalta riittää niistä mukuloista iloakin. Esimerkkejä eiliseltä:

Esimerkki 1.

Äiti: Kylläpä vääntää mahaa, ai ai.

Serkuntyttö 3 v.: No väännä toiseen suuntaan. 

Esimerkki 2.

Minä: *niistää etupenkillä varsin kovaan ääneen*

Serkuntyttö 3 v.: Oho, olipa töräys.

Nauratti. 

Niistämistä on tosiaan tarvittu, olen nimittäin v-mäisen kesäflunssan kourissa. Tietenkin vapaalla ollessani, tietenkin tämä alkoi heti (viime viikolla) kun oli tarkoitus tehdä jotain kivaa ja rutiineista poikkeavaa. Huomenna pitäisi mennä taas töihin, saas kattoo. Kylmät näyttelyhallit eivät jotensakaan nyt oikein houkuttele. Sitäpaitsi olen vielä vähän kipeä.