Muistan sen kyllä.
Rakastuin Tori Amosiin joskus yläasteikäisenä kuultuani hänen kappaleensa Siren elokuvassa Great Expectations. Elokuvakin vaikutti minuun, pidin valtavasti sen maagisesta ja surumielisestä tunnelmasta (ja, ah, Ethan Hawkesta), mutta vahvemman jäljen jätti kuitenkin Tori. Tästä innostuneena hankin saman tien ladyn siihen asti julkaisemat levyt (ihan levykaupasta), joista all time suosikkini on debyyttialbumi Little Earthquakes (1992), edelleen. Myös Boys for Pele (1996) kului lähes puhki cd-soittimessani. Muistan, kuinka äitini sai slaagin huomatessaan, että luukutan kerrasta toiseen kappaletta nimeltään Father Lucifer. Vähänpä äitini tiesi.
Vuodet ovat vierineet ja suloinen 90-luku on jäänyt taakse, kuten myös kaikentietävä teini-ikä. Tori ei kuitenkaan ole unohtunut. Nykyisin minulla on jopa ystäviä, jotka myös arvostavat Toria. Näin ei ole ollut aina, vaan olen ollut rakkauteni kanssa varsin yksin (joskin siitäkin olen selvinnyt). Tunnen jopa miespuolisia henkilöitä, jotka diggaavat Toria, mistä olen erityisen iloinen. Inhoan ajatusta, että musiikilla olisi jokin sukupuoli. Eihän sillä ole.
Uhosin jo viime vuosituhannen puolella, että joskus vielä näen Torin livenä. Se oli sitä aikaa, jolloin maailmanluokan tähdet harvemmin vaivautuivat Suomeen kiertueillaan tai muutenkaan, tai jos vaivautuivat, kyse oli harvinaislaatuisesta poikkeuksesta. Sydämeni itki verta kesällä 2007, kun Tori esiintyi Provinssissa, enkä minä ollut siellä, vaan tappavan kauheassa kesäduunissa yövuorossa lihatehtaalla. Tästä tapahtumaketjusta suivaantuneena hylkäsin Torin hetkeksi ja etsin lohdutusta muualta. Tosin kauaa en voinut olla vihainen, tietenkään.
Männä viikolla silmiin pomppasi intternetin ihmemaailmassa linkki, joka tiesi kertoa Torin saapuvan Suomeen syyskuussa, itse asiassa aloittavan Night of Hunters -kiertueensa täältä. Alle neljän kuukauden päästä! Suomeen! Helsinkiin! Homma oli sillä selvä, asiaa ei tarvinnut hetkeäkään pohtia. Seuralaiseksi nappasin ystäväni Sannan, ja keskiviikkoaamuna naksuttelin hermostuneena Lippupalvelun nettisivuja. Naksuttelu kannatti, sillä tapaamme Torin permannolta käsin 28.9. kello 20.
Tuntuu, kuin olisin saanut takaisin kauan poissaolleen ystävän.
Oi, Tori!
--
Onko teillä vahvoja tunteita joitakin artisteja kohtaan?
--
Kuvat: www.toriamos.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!