Kesähenki

Huomenna pääsee taas tien päälle, tällä kertaa kohti Pohjois-Karjalaa ja mökkiä. Seurue ei ole suuren suuri, mutta sitäkin mukavampi se on. Ajattelin ostaa kaupasta kaljaa ja Alkosta viiniä, sopivan määrän savukkeita ja noin kolme kiloa halloumia. Kissalle pari pussia sen herkkuruokaa, siinä se. Juhannus saa tulla.

Töitä on riittänyt ihmisen tehtäväksi. TESin mukainen 15 sentin palkankorotuskin napsahti, kyllä tuntuu siltä, että tekee työtä jolla on tarkoitus, sano. Hiukkasen olen pettynyt itseeni, kun en jaksa innostua. Muutama kuukausi apaattista painamista tekee pahaa ihmisen innolle ja halulle uudistaa, valitettavasti. En suostu ottamaan yksin kaikkea vastuuta, myös työnantajan puolelta ja oikeastaan etenkin sieltä huokunut kattellaan-fiilis on osasyyllinen. Toisaalta loppujen lopuksi sillä ei sittenkään ole niin väliä. En minä sinne jää, siksi aikaa vain, että saan kyhättyä graduni ja etsittyä muita töitä. (Voihan sekin venähtää, mutta silti.) Vuoden takaisten seminaarikavereitten kanssa on ollut puhetta gradutukiryhmän perustamisesta, tullee tarpeeseen. Pitäisi vain ryhtyä sanoista tekoihin.

Eilen kävimme V:n kanssa kahvilla ja jätskillä yhdellä Espan lukuisista pikkukioskeista. Edelleen on aika jännittävää asua maamme pääkaupungissa, ja mennä ihan kasuaalisti päiväkahville sen keskeisimpään puistoon. Ja olla olematta turisti. Vänkää. Toissailtana ulkoilutimme kissaa valjaissa rannassa, kun ohi kulki valtava italialaisturistien lauma. Edes jäänmurtajien kohina ei peittänyt mammojen hyväntuulista ihastusta. Bellissimo! Gato!

Hyvää juhannusta!