Etenen kohti klassikkotenttiä hitaasti mutta varmasti. Jane Austen sulatti sydämeni täysin tällä hupsulla tarinalla pöljästä Bennetin perheestä ja sitä ympäröivistä piireistä. Olen lukenut Austenilta Järjen ja tunteet joskus teininä, ja pidin sitä hieman tylsänä, mutta nyt sain lopulta tartuttua tähänkin - eikä harmittanut.
Stoorin pointtina on kertoa, kuinka Bennetin perheen viisi tytärtä yritetään saada naimisiin mahdollisimman edullisesti ottaen huomioon perheen suhteellisen alhaisen aseman. Kylläpä siinä riittääkin purtavaa typerälle (ja uskomattoman ärsyttävälle) Mrs. Bennetille. Mr. Bennet ei ota mitään kovin vakavasti, eikä hänen varaansa kannata paljonkaan laskea. Keskipisteenä on toiseksi vanhin tytär Elizabeth, jolla on tarpeeksi älliä vaikka mihin. Vastaparinaan hänellä on naapuriin majoittuva Mr. Darcy. Ah!
Kaikenmoista kiipeliä ehtii tapahtua, skandaalinpoikanenkin pärähtää käyntiin, ja kaiken aikaa Austen keskittyy pisteliäin kääntein kuvaamaan aikansa seurapiirien pyrkyryyttä ja tekopyhyyttä. Naimakaupat ovat nimensä mukaisesti kaupantekoa sukujen välillä. (Tämä kannattaisi ajoittain muistuttaa mieleen niille, jotka sylki roiskuen vastustavat sukupuolineutraalia avioliittoa ja pauhaavat miehen ja naisen välisen raamatullisen yhteyden perään... kaupankäynnistä naimisiin menossa on ennenkin ollut kyse. Rakkaus on ihan uusi juttu.) Jokainen haluaa omalle nimelleen ja suvulleen parasta, tietenkin.
Nautin joka ikisestä rivistä Ylpeydessä ja ennakkoluulossa. Tarina etenee soljuvasti, henkilöt herättävät tunteita ja mielipiteitä, missään vaiheessa ei junnata (paitsi Mr. Collinsin puheenparsissa) ja loppu on onnellinen. Ylpeys karisee ja ennakkoluulot haihtuvat. Tietysti.
Kokeile muuten joskus tyhjinä hetkinä (eli siinä 2013 paikkeilla) kirjaa nimeltä Pride and prejudice with zombies. On kuulemma oikein viihdyttävä vääntö tuosta suloisesta klassikosta.
VastaaPoista