6. marraskuuta 2009

Ensimmäinen joululaulu

Myönnettäköön tässä varsin julkisesti, että kuuntelin eilen illalla ensimmäisen joululaulun tälle vuodelle. No, se oli puoliksi suunnittelematonta, sillä Spotifysta kajahti Katie Meluan versio laulusta Have Yourself a Merry Little Christmas. Ihan söde. Ja onhan ulkona luntakin! Tosin tällä hetkellä, sen verran mitä verhojeni raosta näen, taivaalta tuleva aines näyttää enemmänkin loskalta. Mene ja tiedä. Kohtahan sen näkee, kun lähden ulos.

Minulla on tänään periaatteessa vapaapäivä. Tentteihin pitäisi toki lukea, ja aion sen tehdäkin, mutta muuta ohjelmaa ei ole. Ei luentoja, seminaaria eikä töitä. Ihanaa! Kaipaan näitä niin paljon. Jos opiskelu on elämän parasta aikaa, niin millaista helvettiä ne ruuhkavuodet sitten ovat? Kysyn vaan. (Onkohan siihen mitenkään mahdollista itse vaikuttaa... Oman elämänsä sankari jne.) Tosin ongelmallistahan opiskelijoidenkin ajankäyttö on: vapaa-ajan ja opiskeluajan erottaminen on vaikeaa, kuten yllä on havaittavissa. Periaatteessa siis vapaapäivä, vaikka opiskellakin täytyy. Hämmentävää. Tästähän on kai joku jonkun tutkimuksenkin tehnyt. Tosin ensimmäistä kertaa opiskeluaikanani en ahnehdi opintopisteitä hengenhädässä. Valinta ei ole ollut vapaaehtoinen, sillä tämä syksy on ollut jotakuinkin katastrofaalinen keskittymisen ja ajankäytön kannalta (eikä kyse tosiaankaan ole ollut pelkästään priorisoinnista), mutta nyt, vähitellen, alan jo päästä balanssiin. Mitä siitä, että viimeisin opintosuoritukseni on edelleen toukokuulta? Kyllä niitä ehtii vielä tulla. Vähitellen. Ehkä keskitynkin enemmän (tai sitten en). Ensi viikon loppupuolella on luvassa kasvatustieteen ja filosofian tentit. Niiden jälkeen alan tosissani tehdä töitä seminaarini eteen, tutkimussuunnitelman on oltava valmis kuun loppupuolella. Kyllä se tästä, tsemppaan itseäni. Opiskelu on kuitenkin kivaa, varsinkin jos muu elämä ei harmaan sävyillään haittaa sen toteuttamista.

Olen viime aikoina aktivoitunut kirpputorikävijänä ja tehnyt mahtavia löytöjäkin! Voisin tietysti raportoida niitä tännekin, mutta olen jo unohtanut, mitä olen mistäkin maksanut. Kovin paljoa en kirpputorilla suostu tavarasta maksamaan, vieläkin kaihertaa yksi 8 euron nahkalaukku, vaikka se toki söpö on ja kovassa käytössäkin ollut. Olen alkanut löytää kirpparilta myös vaatteita, mikä on aiemmin ollut lähestulkoon mahdotonta. Tosin vaatekokoni on vähäsen pienentynytkin, joten ehkä toivoa tunnelin päässä on. Toivottavasti jossain vaiheessa enemmänkin. Projekti on hidas, vittumainen ja täynnä pettymyksiä, mutta vähitellen, vähitellen... V ei osaa arvostaa hehkuttamiani löytöjä, koska kuulemma en tarvitse niitä. Mutta eihän se niin mene! Kirpparilöytöjä nimenomaan tarvitsee, koska niillä on oma itseisarvonsa onnekkaina sattumina ja todella Löytöinä. Tykkään. Tosin oman pöydän voisi ottaa taas vaihteeksi, sillä tavaraa pullahti esiin muuton yhteydessä ihan liikaa. Uusi asunto on tosiaan juu pienempi kuin edellinen, ja säilytystila on mitoitettu jollekin kaksihousuiselle insinöörille, jolla ei ole ainoatakaan isompaa paistinpannua. Tästä voimme päätellä, että muuttotavaroiden purku on siis edelleen kesken, koska en ole jaksanut miettiä, minne mitäkin haluan laittaa (ja itse asiassa: minne mikäkin mahtuu). Plus kunhan saamme järjesteltyä mummin asiat kuntoon, minulle on luvassa uusi sänky, ruokapöytä ja nojatuoli. Hii. No, ajattelin asua tässä asunnossa kuitenkin kauemmin kuin edellisessä, joten aikaa on. Ehkä innostun tosissani vielä. Viimeistään kun pitäisi käydä läpi 1800-luvun kirkolliskokousten pöytäkirjoja...

Olen urheillut tällä viikolla pohkeeni maitohapoille, lihakset huutavat leipää, mutta olo on kaikin puolin mallikas. Mikäli J selviytyy hengissä hammaslääkäristä, menemme illalla lenkkeilemään. On käytettävä hyväksi viimeiset mahdollisuudet tampata Kaupin pururatoja, sillä talveksi niille tulee ladut ja meidän on etsittävä uusi lenkkeilymaasto. Haastavaa. Ennen sitä puen päälleni säälliset vaatteet, lähden käymään kirjastossa, joulukorttiaskartelukaupassa ja ruokakaupassa - ehkä menen kirpputorillekin, ken tietää...

Niin ja pitäisihän tuo kaikin puolin houkuttelevan oloinen Oppimiskäytännöt. Sosiokulttuurinen näkökulma avata myös. Hyh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!