Uhrattaisko härkä?

Heippati hei vaan kaikille innokkaille lukijoille (tai googlaajille)!

Hiljaista on pidellyt tässä suunnassa, pahoitteluni siitä. Olen saanut satikutia hitaasta päivitystahdista, ehkä syystäkin. Elämäni kaiken kaikkiaan on sen verran villiä ja kiehtovaa, että on suoranainen rikos olla kertomatta siitä intterneetissä. Totuus kuitenkin on, että keksin hauskempaakin tekemistä kuin blogger-tililleni kirjautumisen ja hassujen sattumusten satuilun bittiavaruuteen. Esimerkiksi lukeminen on sellaista tekemistä. Sain tuossa juur'ikään loppuun varsin hupaisan teoksen, jota voin mitä lämpimimmin suositella itse kullekin siellä ruudun toisella puolen (tehkää tekin joskus jotakin muuta). Kyseessä on A. J. Jacobsin Raamatullinen vuosi - Yhden miehen nöyrä yritys noudattaa Raamattua mahdollisimman kirjaimellisesti. Odotin saavani eteeni vihaisen ateistin vuoden mittaisen kärsimysnäytelmän uhrattavien lehmien ja ruoskittavien orjien kanssa, mutta sen sijaan sainkin hohotella lempeähkön agnostikon hyväätarkoittaville sattumuksille irrationaalisten ja keskenään ristiriitaisten käskyjen viidakossa. Kovaa kamaa! A. J. on todella paneutunut tehtäväänsä ja osaa myös siitä kirjoittaa. Omakin asenteeni sai niin sanotusti tulta munille tätä kirjaa lukiessani. Fundamentalismi on edelleen mustalla listallani noin niin kuin ilmiönä ja muutenkin, mutta jonkinmoinen suvaitsevaisempi asenne syntyi päässäni (Jacobsia mukaillen) "kahvilakristittyjä" ja "kahvilajuutalaisia" kohtaan. Saa kai sitä ihminen paimentolaisheimojen satukirjoja lukea ja uskoa, jos niin parhaaksi näkee. Käännyttäminen, uhkaaminen, pakottaminen ja terrorismi ovatkin sitten asia erikseen. Jos ihminen haluaa suorittaa pulunmunan varastamisen hedelmällisyysrituaalina, mikä minä olen vastaan sanomaan. Lapsilykkyä vaan meikäläisen puolesta sitä toivoville. Mutta kyllähän Raamattu hiukkasen kummallinen teos on, ja kuten Jacobs vuoden kokeilullaan osoittaa: ristiriidaton, kirjaimellinen, kokopäiväinen ja kaikin puolin oikeaoppinen Raamatun käskyjen noudattaminen ei ole yksinkertaisesti mahdollista. Jos jollakulla on esittää tähän vastaväitteitä, kuulen ne mielelläni. Suosikkikohtani (heikkoitsetuntoisena suomalaisena) kirjassa on seuraava pätkä:

" "Kerron vain Jumalan sanaa, ja ihmiset voivat hyväksyä tai hylätä sen", sanoo Jimmy [Marrow, tennesseeläinen saarnaaja ja käärmeenkäsittelijä, meikän oma lisäys]. "Täällä on käynyt mormoneja - kohtelen heitä hyvin. Täällä on käynyt suomalaisia - kohtelen heitä hyvin. En sano mitään heitä vastaan. Kerron vain heille Jumalan sanan." " (Jacobs 2008, 364.)

Nauratti, kuten yleensä viittaukset omaan heimoon hassuissa yhteyksissä tapaavat tehdä.

Sen syvempää analyysiä en kirjasta nyt tee, tutustukaa siihen itse. Jos ei muuten, niin ainakin hauskojen partakuvien ja Jacobsin vaimon Julien mainion henkilön takia.

Muussa elämässä olen tehnyt kiltisti töitä (myös saksaksi!), vältellyt alkoholipitoisia juomia ja ollut siivoamatta. Tänään melkein jo aloitin, mutta sitten luinkin kirjaa ja tein kaalilaatikkoa ja sämpylöitä. Olen ihan unelma-ainesta vaimoksi, miksei joku jo tule ja ota mukaansa? Siivoamisen kylläkin ulkoistaisin, no doubt. Mutta noin muuten.

Aurinkoa ehdin ottaa viime viikolla sen verran, että selkäni paloi siitä kohdasta, johon en itse yllä tai taivu laittamaan aurinkorasvaa. Nyt se lienee jo parantunut, eihän tässä ole viikkoon päässyt rannalle lötköttelemään. Kesäopintotuetkin tulivat, pitäisiköhän joskus suorittaa muutama opintopiste niiden oikeuttamiseksi? Ensi viikolla menen sähköiseen tenttiin, ihan varppina menen! Olen jo aloittanut kumpaakin tentittävää kirjaa. Hyvä meitsi!

Loppukaneettina tälle päivälle todettakoon, että on melkoisen raivostuttavaa löytää naistenlehdestä hauska tavara, tehdä päätös sen hankkimisesta, selvittää kyseistä hyödykettä myyvä yritys, surffata intterneetissä ja todeta, ettei tuotetta ole enää tarjolla. Nopea on tämä kapitalistinen maailma, kun 17.6. ilmestyneessä lehdessä ollut tavara on 6.7. jo auttamattomasti OUT.

Katkeraa, etten sanoisi.