Viikonloppuni oli ihana. Ihana. Kiitos siitä kuuluu Suomen valtiolle (työpaikka) ja poikaystävälle. Ensinmainitun hyväksi olen työskennellyt ahkerasti viimeiset viisi päivää mitä suurimmissa määrin hymyssä suin, jälkimmäistä kävin tapaamassa pikaisen 12 tunnin ajan työvuorojeni välissä maamme pääkaupungissa. Joskus asiat loksahtavat paikoilleen, niin myös nyt. Tuntuu siltä kuin leijuisin. Että kiitos vaan V, nyt meni aika lailla homma putkeen. Aamulla tuntui kuin olisin herännyt uusin (rähmäisin) silmin. Hieno tunne, lisää näitä.
En ole lukenut sitä, mitä minun olisi pitänyt lukea. Ajattelin kohta sulkea tietokoneen ja koettaa parhaani. Kesäopintotuet pitäisi kai jollakin tavalla ansaitakin, eikä se tule tapahtumaan ainakaan peruuttamalla harvoille sopiville vapaapäiville osuvia sähköisiä kesätenttejä. Luuseri ilmoittautuu täällä, hei vaan kaikille. Jännä juttu, että kesällä muutkin asiat kiinnostavat. Lisäksi pitäisi miettiä yhtä artikkeliakin, vaikka tutusta aiheesta sen kirjoitankin. kinkinkin.
Huomenna suuntaan työkaverin kanssa kohti Savonlinnaa kesäretkelle. Aiomme käydä tietenkin Olavinlinnassa ja lisäksi Retretissä. Kahviloissa istuskelu ja tallailu ympäriinsä eivät ole missään määrin poissuljettuja. Lisäksi olen jo aikaa sitten päättänyt, että Savon matkaamme marinoidaan kauniilla auringonpaisteella ja lämpöaallolla.
(Ajattelin silti pakata repun pohjalle sadetakin... shhhh...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!