Sain kesäkuulta lahjaksi nihkeän flunssan, ja olen nyt sairauslomalla. Työporukan bileet jäävät väliin, samoin kaksi työpäivää. Eilen oli huono olo aamulla, mutta urheasti menin silti töihin. Eihän siitä mitään tullut, kahden tunnin hortoilun jälkeen työterveyden kautta bussilla kotiin. Kiitos ja hei. Olo on jo parempi, joskin tuhnuinen ja hutera, mutta kävin sentään hakemassa hieman ruokaa ja mansikoita. Kämppiksellä oli eilen bileet ja tänä aamuna eteisessä pari vieraita korkokenkiä. Yleensä kuulemma ei ole tapana, väitti. Vaikka mitäpä sillä olisi väliä, vaikka olisikin? Niin kauan, kun vieraiden korkokenkien omistajat eivät ole häiriöksi, niitä saa tulla ja mennä ovista ja ikkunoista. Oma vieraani toki on aina sama ja kaiken kaikkiaan aika harvinainen näky... Joskin joskus käy mielessä, että millaistakohan se olisi, tuoda kotiin vieraita ihmisiä ja tehdä niiden kanssa juttuja. En varmaan olisi siinä kovin hyvä. Luulisin. Yhdessä ja samassakin on haastetta minulle aivan tarpeeksi.
Juhannus lähenee, tänä vuonna hyvissä tunnelmissa. Olen vapaalla ja aion lähteä Joensuuhun mökille. Mahtavaa! Vielä kun kyytiasiat ratkeavat, mökin kunnostukseen tarvittavat toimenpiteet suunnitellaan ja väki osaa päättää tulemisistaan, onkin jo melkein juhlan aika. Juhannus on aika kiva juhla, varsinkin omalla mökillä saaressa. Toivotaan sammakkomiehiltä ja Pekka Poudalta kaunista säätä.
Minulla on nihkeännahkea olo, ei jaksa oikein mitään tehdä. Liikuntaakaan ei oikein voi harrastaa, ruokaa ei tee mieli ja päätä särkee liika lukeminen. Eikä edes nukuta. On se nyt perhana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!