En ole laisinkaan tyytyväinen vallitsevaan ilmanalaan. Oli tarkoitus viettää hauska kesä kauniissa säässä, purkaa vähäisten työvuorojen aiheuttama harmitus lukemalla sen sijaan romaaneja puistossa ja matkustella sinne tänne (lähinnä Helsinkiin) ajan sallimissa puitteissa. Mistä tämä typerä, harmaa ja sateinen sää on peräisin? Kuka sen tänne tilasi? Kantakaa vastuunne, urpot. Suomen suvi on niin kaunis... Lauantaina Helsingissä todistin taivaan repeytymistä ja ratikkakiskoja pitkin valunutta tulvaa. Ukkosmyrsky oli kaunis, vaikka se kastelikin minut ja V:n läpimäriksi seikkaillessamme Kalliossa pidetyistä tupajuhlista Vallilaan.
Olen ollut harvinaisen hyvä ja aktiivinen ihminen viimeaikoina. Sain haettua kesäopintotukea (käsittelyaika neljä viikkoa), lainattua kaikki mahdolliset ja mahdottomat tenttikirjat kesätenttejä varten (olen myös lukenut niitä, herra paratkoon!) ja löysin jonkinasteisen henkisen tasapainon epämääräisyyksieni kanssa. Minä olen ihan oikeasti nyt miettinyt jopa kasvatustieteen opintoja. Näemmä mikään ei ole niin epävarmaa kuin varma: olenhan uskotellut itselleni ja muille syksystä 2006 saakka, ettei minusta tule kansankynttilää. Nyt se on kuitenkin kummasti alkanut kiinnostaa, tiedä häntä, mistä syystä. Hyvänen aika, mihin tässä vielä päädytään! Rivitaloon koiran ja 1,2 lapsen kanssa? (Tähän liittyen luin liikuttuneena sunnuntain Hesarin perheilmoituspalstalta, kuinka eräskin nainen oli allekirjoittanut lapsensa kasteilmoituksen sanoin "Nyt minulla on perhe".) Ajattelin kuitenkin odotella elokuuta ja silloin toivottavasti massiivisemmin heräävää opiskeluintoa. Ehkä ehdin kesän ajan miettiä vaihtoehtojani. Filosofian, sosiologian ja kandidaatintutkinnon suremisen olen päättänyt jättää sivuun kokonaan: minulla on aikaa. Olisi se hitto vieköön jo uskottava.
Olen tehnyt ahkerasti töitä annettujen työvuorojen mukaisesti, pitänyt jopa hyviksi luokiteltavia opaskierroksia, suunnitellut saksankielistä kierrosta, tutustunut työkavereihin ja ollut jopa kaupantätinä museokaupassa. Huisaa. Kolme työpäivää edessä, sen jälkeen juhannus ja viiden päivän vapaa. Odotan sitä. Olen melko varma, että olen jälleen oppinut rentoutumaan. Se on taidoista parhaimpia, se on myönnettävä.
Kämppis lupasi viedä minut tänään oluelle onnistuneen uusintatenttinsä kunniaksi. Hihii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!