Istuin tänään neljä tuntia junassa välillä Tampere-Helsinki-Tampere ja olen ihan poikki. Jotkuthan tekevät samaa päivittäin työmatkana. Minä vain harrastuksen vuoksi. En edes voinut mennä V:n luo yöksi, sillä matkakulujani ei korvata kuin tapahtumapäivältä. Kiitti vaan.
Paluumatkalla luulin jokaista junan alta kuuluvaa kolahdusta ihmisluuksi.
Minulla on paljon tekemistä ja se on hyvä asia. Tosin tenttikirja voisi toki olla kiinnostavampikin. Onneksi se on kohta luettu. Enää kolmas opus jäljellä, sitten olen valmis tiistaina odottavaan hallintotieteen pieraisuun. Menen tosin viikonlopuksi töihin, mutta on siellä ennenkin luettu tenttikirjaa osastokeittiössä. Hoitsut eivät siitä kylläkään pidä noin yleensä, mutta enpä ole ennenkään niitä koettanut miellyttää. Hapannaamoja mahtuu joka porukkaan maailman tappiin saakka. Joitakin asioita ei voi muuttaa.
Meidän uusi kotimme on viihtyisä, ja joka kerta kaivaessani avainta esiin ulko-ovella, minusta tuntuu, että tulen kotiin. Harmi vain, että M viihtyy niin hyvin muualla, on niin kivaa, kun on ihmisseuraa, jolle puhua. Riesa on lähinnä nimensä mukainen ja tuijottaa nurkissa. On täällä ihan tavallisia houseniggereitakin roikkunut, viimeisin oli imuroinut lähtiessään, kiitti vaan <3
Tosin toivoisin silti, että Pispalan murheenkryyni edes hieman selkenisi. Kaikki on ihan todella ja oikeasti niin vaikeaa! En olisi uskonut. Nyt uskon.
Huomenna menen pesemään pyykkiä yliopistolle (kyllä, se on mahdollista!), kuntosalille, ruokakauppaan ja illan istun kotona ja luen tenttiin. Olen tehokas ja hyvä ihminen. Hajotkoon muut ongelmiinsa, minä en jaksa omiani juuri nyt surra - ensi viikolla on taas aikaa siihenkin.
Kummisetäni lähetti minulle Veikkauksen joulukalenterin. Ajattelin olla jouluaattona 10 000 euroa rikkaampi. Ja lotota ensi lauantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!