Kelalle kiitos

Tosiaan, jopa byrokratia voi joskus yllättää positiivisesti: Kelan toiminta on tukimuotoni muutoksessa ollut hämmästyttävän nopea, ja mikä parasta, asumistukeni nousee 120 euroa. En siis ole vielä muutamaan kuukauteen ihan paljailla puilla, ensi perjantaina on palkkapäiväkin kaiken muun hyvän lisäksi. Ja koska suostuin parin vuoden tauon jälkeen taas mukaan maamme suurimman nuorisojärjestön toimintaan (tosin ihan yhden projektin ajaksi vain), minulle maksetaan muutamia Helsinginmatkoja. On mukavaa olla kiitollinen pienestä. Suuresta en osaa olla.

Lupasin tänään, että käyn joulukuussa Lapissa hakemassa mummin etelään. Kolmen yön siisti matkapaketti, liput maksaa minua edeltävä sukupolvi. Samalla kun etsin netistä bussiaikatauluja Kemistä Ylitorniolle, eksyin Kemin nettisivuille ja aloin jo miettiä, mitä minä täällä etelässä teen, paraskin etelän varis. Ei sillä, että missään nimessä valitsisin Kemiä seuraavaksi kohteekseni, mutta onhan tässäkin valtiossa aika monta kylää ja kaupunkia, jossa ihminen voi koettaa olla onnellinen. Miksei jossain muuallakin, Münchenissä on kuulemma hyvä tekniikan museo...

Tietokoneaparaattini on temppuillut eilisestä alkaen, se sammuu yks kaks yllättäen ja sekoilee muutenkin iskien ruudulle sinistä screeniä ja fatal erroria. Tänäänkin se sammahti, ja käynnistyi vasta toisella yrittämällä. Pitäisiköhän minun tehdä asialle jotakin? Takuuta on kai vielä jäljellä.