Väliaikahuomio

Ne lukijoistani, jotka harjoittavat junamatkailua pääkaupunkiseudulla, lienevät joskus kiinnittäneet huomiota ns. uusissa paikallisjunissa pyöriviin infoteksteihin. No, niin teen minäkin, ja eilen koin syviä epätoivon hetkiä niitä jälleen seuratessani. Kuinka voi olla mahdollista, ettei Valtion Rautateillä ole kykyä a) oikeinkirjoitukseen ja b) tavuttamiseen ja palstojen tasaamiseen? Kyse on kuitenkin vain muutamasta hassusta lauseesta, jotka pitäisi saada kulkemaan ruudulla ymmärrettävästi.

Saavumme Riihimäell
e joka on tämän junan
p ä ä t e a s e m a
InterCity2 juna Tampe
reelle l ä h t e e rait
eelta 4.

Juuri näin.

Megalomaaninen Rooma-postaus on vasta hautumassa mielessäni, mutta tiedoksi, että huisaa oli, lämpöä reilusti päälle luvatun, Converseilla oli hyvä kävellä, mutta hieman hiostivat, valokuvaaminen oli mukavaa, mutta siinä pahuksen kaupungissa on ihan liikaa linssin kohdistamisen arvoisia kivikasoja ja muuta sellaista. Ja minä aloin nyt sitten juoda valkoviiniä, kyllä vain.

Eilen olin katsomassa Värttinää Tavastialla ja se oli ihana. Minäkin haluan olla rokkaava kansanmuusikko ja pukeutua huovutettuihin esiintymisasuihin. Sitä odotellessa keskityn folkloristiikan ja kansatieteen ainoisiin alma materissani tarjolla oleviin luentokursseihin. Kuulemma ei ole soveliasta ajatellakaan etnologian lisäopintoja muissa yliopistoissa, "sä haluut kuitenkin rahaa sun työstä, eikä se nälkä pitemmän päälle oo kovin kivaa". Sí, senor, mutta kun mutta kun...

En saanut apurahaa ja aamulla liukastuin suojatiellä peilijäällä suoraan perseelleni. Onneksi se on pehmoinen, luut ei ainakaan kolise. Illalla revin tapetteja ja viikonloppuna muutan. Toimeliaisuus olkoon hyveemme!