Koska minun pitäisi nytkin kirjoittaa saksankurssin kirjoitustehtävää, apurahahakemukseen liitettävää Motivationsschreibenia, blogin päivitys on erinomainen, kenties suositeltava, iltapuhde.
Tarvitsen todennäköisesti lisätunteja vuorokauteen. Lisäksi haluaisin oman kodin, minne saisin ottaa kissani. Se on alkanut temppuilla veljelleni, enkä halua veljeni suivaantuvan täysin. Kissa kaivaa omaa hautaansa tietämättään. Tosin minusta ei koskaan olisi viemään sitä piikille, sen saisi tehdä joku muu. Sydänkohtaus siinä tulisi minullekin. Miten voi olla niin kiintynyt sellaiseen pikkunisäkkääseen, joka ei edes ole mikään kovin sosiaalinen? Kertokaa se minulle! Miksei kukaan varoittanut, että lemmikistä tulee rakkaampi kuin poikaystävästä?? Miksei???!!
Insinööri oli mukava, ja suunnitelma valmistunee marraskuun alkupuolella. Sen valmistumisen ja remontin aloittamisen välissä on vielä pidettävä yhtiökokous (johon tulee paikalle luultavasti seinänaapurini ja minä, mutta otetaan nyt siten ne lait tosissaan, kun on tälle tielle lähdetty), joten kyllä tämä nyt vaan venyy niin perkeleesti. Eikä mitään voi tehdä. Odotella vain. Torstaina tosin käymme M:n kanssa varmaankin kyselemässä asuntoa, ja olisikin varsinainen onni, jos sellaisen saisimme pian! Olisi jokin paikka, minne paeta. Kissan kanssa.
Viikon päästä olemme Roomassa. Mahtavaa! Frutti di Mare! Ciao Bella! Kameran akkukin pitäisi ladata.
Huomenna käyn äänestämässä ennakkoon sopivaksi katsomaani kuntavaaliehdokasta. Oli vaikeaa löytää sopiva. En ole tästäkään aivan varma, mutta parempi sekin kuin suuren luokan epävarmuus (tai, herra paratkoon, kristillisdemokraatti). Olisi tietenkin kivaa, jos itse äänestetty ehdokas pääsisi läpikin. Toivoa sopii. Äänestysprosentti ihmisen arkielämään eniten vaikuttavissa vaaleissa on aivan järkyttävän huono. Itsekään en ole ennen kuntavaaleissa äänestänyt, sillä edellisellä kerralla luuhasin kodinhengettärenä Kalifornian kedoilla. Nyt otan senkin edestä takaisin. Tehkää samoin. Uurnille sieltä, laiskat lampaat! Vaikka toki edustuksellinen demokratia on hidas ja jäykkä järjestelmä, on se silti parempi kuin muutama muu vaihtoehto. Ja etenkin kuntatasolla päätökset ihan todella vaikuttavat elämään. Ja niihin voi vaikuttaa, ainakin haluan uskoa niin. Tosin lienen itse varsinainen fariseus (vaimikäsenytoli), sillä en edes seuraa Tampereen paikallisuutisia, so. maamme ainoaa kulttuurilehteä, Aamulehteä*, vaan sen sijaan luen feministien ja muiden heittiöiden kansoittamaa Hesaria. Kerettiläinen.
Minua huolestuttaa se kissa. Ja velipoika. On aina vaikeaa olla muille vaivaksi. Inhoan sitä. Voisiko joku auttaa?
* määritelmä ei ole omani
Edit. Blogiani saa kommentoida. Pahoittelen, jos en joskus ole vastannut satunnaisiin kommentteihin. Nykyisin päivitän ahkerammin ja lupaan ottaa silmän käteen ja tarkkailla mahdollisia huomioita. Kiitos ja hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!