Itse en viime aikoina ole tiettävästi mokaillut, mutta opinpa uuden sanonnan tämänpäiväisellä saksantunnilla. Sitä voi sitten käyttää yhdessä punertuvan naaman kanssa. Saksan kurssista pitikin sanomani, että siellä on mennyt ihan mukavasti, tykkään opettajasta paljon ja ryhmä on kiva. Olen pysynyt suhteellisen hyvin kärryillä, vaikka työtä se vaatii - en ole saksan kielen ihmelapsi laisinkaan. Omituisinta kuitenkin on, että kurssi edellyttää teoriassa eurooppalaisen standardin mukaista kielitaitoa tasolla B2. Sama vaatimus koskee käymääni englannin kielen kommunikatiivisen taidon kurssia. On ehkä liiankin helppo arvata, kummassa kielessä koen vaatimuksen täyttäväni. Että juu, ehkä yleiseurooppalaiset viitekehyksetkin ovat suhteellisia. Tai sitten olen hyvä huijaamaan itseäni ja muita saksan"taidoillani".
Oli oikein ihana viinituokio tänään, kiitos seuralaisille! Ja onnea matkaan, L!
Pitäisiköhän tässä alkaa todellakin pikkuhiljaa tajuta, että muuttopäivään on enää kolme yötä? Laatikot ovat loppuneet kesken ja minua ahdistaa. Tuntuu oikeasti ihan fyysisesti pahalta. En minä halua täältä pois lähteä, tämä on minun kotini! En halua mennä toisille vaivaksi nurkkiin pyörimään! Enkä halua asua eri paikassa kuin kissani! E-pä-rei-lu-a!
En jaksa kantaa tätä kaikkea.
--
Näin viime yönä unta, jossa BB-Marianna ampui minua rintaan kouluammuskelun yhteydessä. Olisiko aika ottaa etäisyyttä mediaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!