Tänään laitoin kaulaani ensi kertaa sellaisen helminauhan, tiedättehän, pitkän ja muodikkaan, joka kääräistään kaulan ympärille muutamaan kertaan. Se oli kivan näköinen ja sopi muuhunkin asustukseen, vaikken mennytkään kuin yliopistolle esitelmää tekemään. Esitelmän teko sujui kuitenkin nopsaan, joten ehkä syynä oli helminauha. Tai hyvä flow. Tai tehokas pari.
Olen taas yrittänyt pakata. Minulla on aivan liikaa tavaraa, kai se olisi hitto vieköön uskottava. Luulin muka tyhjentäneeni asuntoa taannoisen kirpputoriepisodin yhteydessä, mutta eipä se tainnutkaan mennä ihan niin. Mistä ihmeestä tuota rompetta on kertynyt? Enkö vain osaa lopettaa? Ei kai yksin asuva ihminen voi kasata harteilleen tuollaista määrää materiaa? Ymmärrän sen, että lapsiperheissä on paljon kamaa nurkissa, lapsethan kasvavatkin nopeasti ja kaikkea. Mutta että tällaisella opiskelijanplantulla, joka vielä luulee olevansa vihreä! Tietenkin suurin osa tavarapaljoudestani on kirjoja, mutta onpa tuota näemmä muutakin - astioita, joita en käytä, ihmeellisiä lasitavaroita, joita en vain raaski laittaa etenpään (tuollaisia rumia ja painavia vaaseja esimerkiksi, ei kai niillä edes ole mitään tunnearvoa, kun eivät ne herätä mitään muuta mielikuvia kuin kirosanoja?), on purnukkaa, purkkia ja filmirullia vaikka muille jakaa. Filmirullista en tietenkään aio luopua, eivätkä ne tilaa viekään, mutta silti lisäävät kaaoksen tuntua. Lisänä päälle isä-vainaan karttapallo, vanhat Pahkasiat ja Asterixit, mummin englanninkirjat (opiskeli vanhoilla päivillään uuden kielen, enkä millään raaski heittää kirjaa pois, kun sen sivuilla on mummin vanhan ihmisen käsialalla kirjoitettuja ääntämisohjeita), muutamia rumia pehmoleluja, joiden paikka on yleensä kaapissa häpeämässä... Tervetuloa vaan penkomaan, en tiedä itsekään, mitä kaikkea täällä on tarjolla. Kuten jo aiemminkin on tullut ilmi, olen silti sitä mieltä, että omaisuus pitäisi hätätilassa saada pakattua rinkkaan. Ei sillä, että oikeasti koskaan lähtisin kulkuriksi maailmalle ainoastaan rinkka selässäni, mutta hypoteettinen ajatus kihelmöi. Ilman materiaa voi olla erittäin onnellinen, eikä muuttoon tarvita kuorma-autoa! Joku voisi tulla opettamaan minulle, kuinka omaisuudesta luovutaan itseään säästämättä. Miksi pitää olla kirjatoukan tytär! Syytän geenejäni!
Sitäpaitsi teippikin loppui, enkä saa enää laatikoita kiinni. Pakko kai siirtää loppu puuhastelu huomiseen. Harmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!