Tiukkaa työtä

Takana on kuusi päivää yhdeksän päivän työputkesta ja olen ihan naatti. Tänään menen harvinaista kyllä iltavuoroon, joten sain nukkua pitempään. Teen enimmäkseen aamuvuoroja, mikä näkyy osin palkassa, mutta toisaalta tehtynä on nyt yksi viikonloppu ja juhannuskin on töitä - kyllä niitä lisiä sieltä vielä tulee. Olen toivottoman rahanahne, mutta minkäs teet, se on opiskelijan tehtävä kesätöissä. Ylitöitä ei vielä ole näkynyt, vaikka lauantaina hetken niin oletinkin iltavuorolaisen ollessa yli puoli tuntia myöhässä. Tulihan se sieltä kuitenkin lopulta, ja minä pääsin tuttavaperheen kuopuksen ylioppilasjuhliin äidin vanhojen opiskelukavereiden tentattavaksi. Töissäkin usein kysellään, mikä minusta isona tulee, ja olen nyt siirtynyt vastaamaan "tutkija". Eihän se paikkaansa pidä, vaikka mahdollista saattaa joskus ollakin, mutta parempi sekin kuin "emmätiiätoivottavastieiainakaansiivooja". Monelle ihmiselle epämääräiset työnkuvat ja ilman varsinaista ammattinimikettä toimiminen eivät ole mahdollisuuksia. Selitä siinä sitten jotakin yleissivistävästä ja laajoja kokonaisuuksia hallitsemaan opettavasta antoisasta opiskelualasta... Joten nyt olen vain "tutkija".

Ostin kolmen päivän lipun Provinssiin, viimeisillä rahoillani! Vielä pitäisi hankkia junalippu, viinaa ja telttapaikka, mutta ne ovat järjestelykysymyksiä. Koska juhannus menee lattioita moppaillen, päätin, että on tehtävä edes jotakin kivaa, ja niinpä lähden sitten Seinäjoelle kuuntelemaan CMX:ää, Stellaa ja Scandinavian Music Groupia - lienee siellä muutakin mainiota. Ja, koska hauskuus yltää ylettömyyksiin, minulla on myös tuleva viikonloppu vapaata, ja luokseni on tulossa muutamia tyttöjä ottamaan viunaa, tanssimaan ja juoruilemaan! Tällä hetkellä odotan viikonloppua todella kovasti, sillä myönnettäköön, että yhdeksän päivän putki on aika raskas, vaikkei aivoja tarvitsekaan juuri käyttää. Eilen sain tosin oikein miellyttävää palautetta, kun osastolleni tuli vierailemaan viime viikkoisen osastoni sairaalahuoltaja (sympaattinen himppua vaille kuusikymppinen täti), joka tervehti iloisesti ja tokaisi, että "kyllä minä olisin sinut halunnut meidän osastolle koko kesäksi!". Lupasin tulla, kun muut sairastavat.

Kaipaan mökille, kaikkeen rauhaan ja hiljaisuuteen. Jotenkin olin silti toivonut, että saisin juhannuksen vapaaksi, ja voisin lähteä jonnekin ulos kaupungista. Poikkis kyllä jo lupaili lähtevänsä kanssani Joensuun saareen heinäkuussa, jos vapaita osuu hyvin yksiin. Olisi kyllä ihanaa, mökillä saa todellakin olla vain omien ajatustensa kanssa (mikä tietenkin voi joskus olla pelottavaakin). Täytyy tarkkailla tilannetta. Ensi viikolla taitaakin tulla jo seuraava vuorolista. Luulen, että kesä menee nopeammin kuin haluaisin.

Kotini on sikolätti, mutten ehdi tehdä asialle mitään ennen kuin vasta huomenna töiden jälkeen. Onneksi saan vieraita viikonlopuksi, on pakko siivota, etteivät allergiset tukehdu kissankarvoihin. Tai minä itse. Kunpa nämä kolme päivää menisivät nopeasti, olen jo pikkaisen kyllästynyt - lähinnä jatkuvaan väsymykseen ja aamuvuoroihin, työ sinänsä menettelee kaikesta huolimatta.

Eteisessäni on paketissa oleva komposti, joka odottaa kasaamista yläpihalle. Milloinkohan minä jaksan nähdä sen vaivan, että avaisin paketin, ja saksankielisiä ohjeita noudattaen löytäisin sisältäni Remontti-Raijan, joka paljain käsin huoltaa talon pikku pulmat pihassa ja puutarhassa?