Perun puheeni sinuina olemisesta. Yksinäinen juhannus autiossa kaupungissa tehden töitä valittavien ihmisten kanssa ei ole kivaa. Juhlistin juhannuspäivää vetäisemällä rapiat kolmen tunnin päiväunet, nyt ahdistun täyteen vedetyn vatsan, rankkasateen ja huomisen työpäivän sekamelskassa. Olo on todellakin yksinäinen, maailman hylkäämä ja ankea. Ei kiitos tätä enää uudelleen! Töissäkin ihmiset olivat suhteellisen pahantuulisia, sekä henkilökunta että potilaat. Yritä siinä sitten hymyillä. Hankalaa on.
Haluan matkalle! Minulla on jo lähes varmaa matkaseuraa Roomaa varten, mutta haluaisin jotakin konkreettista varmistamaan lähdön, esimerkiksi lentoliput. Kirjastosta lainatun Rooma-matkaoppaan selaaminen edestakaisin ei pitemmän päälle tuo enää suoranaista nautintoa. Matkaseurani lähtee maanantaina automatkalle Belgiaa kohti, minäkin tahdon! Töiden tekeminen versus matkustaminen, onpa tiukka paikka??
Tulisi nyt vaikka ensimmäinen kokonainen kuukausipalkka, niin voisi tosissaan alkaa selata majoitusvaihtoehtoja.
Olen apaattinen. Juhannus on ihan paska juhla.
Eikä. Sun on nyt parasta buukata ittes ikuiseen kaupunkiin ja vähän äkäseen, ettei liikaa ala arki iskeä lekalla päähän. Buuk buuk!
VastaaPoistaItehän olin siis juhannuksen HYVINKÄÄLLÄ. Jes. Voiko paremmin enää mennä. Lotrasin sukkahousutkin märiksi.
Todellakin kaljaa sit tentin jälkeen! Viimiset rahathan pitää tunnetusti kuluttaa johonkin luksukseen, jota olut huonoimmillaankin edustaa mitä parhaiten.
Buuk buuk nytten nöpö!