23. heinäkuuta 2018

Nina LaCour: Välimatkoja



Kauniin kannen (ja sivusilmällä huomioitujen muutamien bloggausten) perusteella luettavaksi valikoitunut Nina LaCourin Välimatkoja ilahdutti, kosketti ja hieman satuttikin. Kirja on nuorten aikuisten kirjallisuutta ja vahvaa sellaista käsitellessään isoja, jopa massiivisia aiheita. Se ei kuitenkaan romahda niiden alle, vaan jaksaa kantaa itsensä, tarinansa ja henkilönsä alusta loppuun. Ja, niin, lukijankin siinä samassa.

Marin on viettämässä joulua yksin yliopiston asuntolassa, tuhansien kilometrien päässä kotoa Kaliforniasta. Hän on saanut yliopistolta erityisluvan jäädä, kun kaikki muut ovat lähteneet. Puolta vuotta aiemmin Marin on ollut se, joka lähti, ja hän teki sen vielä rajusti: kellekään mitään sanomatta, kaiken taakseen jättäen. Kukaan ei tiedä, mitä loppukesästä tapahtui, eikä Marin halua puhua siitä kenenkään kanssa.

Yksinäisyys saa kuitenkin juomun, kun Marinin paras ystävä Mabel tulee vierailulle joulunaluspäivinä. Marinin ja Mabelin välit ovat olleet erottamattomat aina edelliseen kesään asti. Silloin tapahtui paljon, ehkä liikaakin, ja he ovat jatkaneet eri suuntiin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Marinin sisälle koteloitunut ahdistus alkaa nyt vaatia pääsyä ulos, ja Mabel on vierellä valmiina kuuntelemaan. Jos Marin vain lopulta pystyy puhumaan.

Välimatkoja on surullisin kirja, jonka olen hetkeen lukenut. Sen reiluun kahteensataan sivuun mahtuu paljon, eikä tarina tunnu silti yhtään täyteen ahdetulta saati tunkkaiselta tai alleviivaavalta. Marinin yksinäisyys ja suru ovat käsinkosketeltavia ja aitoja, hänen paikkansa maailmassa tuntuu monella tapaa epäreilulta ja hylätyltä. Marin on elänyt suuren osan elämästään kahdestaan vaarinsa kanssa, sillä hänen surffariäitinsä kuoli onnettomuudessa Marinin olessa aivan pieni, eikä isästä ole tarkkoja havaintoja. Vaari on oletettavasti tehnyt parhaansa kasvattajana, mutta Marin tuntee silti olevansa kovin yksin, muistoja vailla.

Marinin oma kasvu ja identiteetin muodostuminen ovat kirjan selkärankaa. Oman paikan löytäminen, omien halujen ja tavoitteiden tasapainottaminen, tulevaisuuteen katominen – niissä on paljon taakkaa ja painetta kelle tahansa, saati sitten lähestulkoon yksin maailmassa kulkevalle nuorelle naiselle. Välimatkoja on raskaista aiheistaan huolimatta toiveikas kirja: se saa uskomaan ihmisten pohjimmaiseen hyvyyteen, välittämiseen ja kiintymykseen, joiden ei tarvitse tulla verisukulaisilta.

Marinin kokemat menetykset koskettivat minua kovasti, olenhan itsekin menettänyt isäni lapsena (en tosin niin pienenä kuin Marin, joten omia muistoja hänestä ehti sentään muodostua). Olisinpa lukenut nuorempana jotain tällaista, olisin varmasti saanut paljon vertaistukea ajatuksiin ja tunteisiin, joiden käsittely oli välillä vaikeaa.

Toinen kirjan minulle tarjoama hyvin henkilökohtainen elementti oli sen takaumaosioiden sijoittuminen Kaliforniaan. Vietin Kaliforniassa syksyn ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja se jätti minuun lähtemättömän jäljen. Vaikka itse oleskelin Etelä-Kaliforniassa (Marinin koti on kirjassa San Franciscossa), moni asia tuntui ihanan tutulta: kumpuileva maasto, varvastossut ja shortsit, aivan omanvärisensä auringonvalo ja ennen kaikkea meri, upea, huumaavaa Tyyni valtameri. Sen äärelle on päästävä vielä uudelleen.


Nina LaCour: Välimatkoja
Suomentaja: Leena Ojalatva
Ulkoasu: ?
Karisto 2018
232 s.
We Are Okay (2017)

Kirjastosta.


Toisaalla: Kirjapöllön huhuiluja, Reader, why did I marry him?, Kirjakko ruispellossa, Sivutiellä

Haasteet: Yhdysvallat-lukuhaaste (Lempiosavaltioosi sijoittuva kirja – Kalifornia tietenkin), Kirjoja ulapalta, YA-lukuhaaste (Kirja käsittelee LGBTQ-aihetta), Seinäjoen kaupunginkirjaston kirjastohaasteen kohta 22. Kirja, jonka valitsit kannen perusteella

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa koskettavalta nuortenkirjalta. Lähti varaukseen.

    Lasten ja nuorten kokemat suuret menetykset ovat minullekin tuttuja lähipiiristä, vaikka olen itse säästynyt suurilta kolhuilta. Tosin omat lapseni meinasivat jäädä ilman äitiä viime syksynä, ja siinäkin on riittänyt miettimistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin suositukseni, ihanaa, että varasit jo. Uskon, että pidät kirjasta ihan aiheenkin vuoksi, mutta myös kerronnan. Tätä voi mielestäni oikein hyvin suositella ainakin 9.-luokkalaisille luettavaksi, kirjasta saa parhaimmillaan paljon pohdittavaa irti.

      Nämä ovat isoja juttuja. Niin pienestä on kaikki kiinni. Onneksi sinä toivuit.

      Poista
  2. Kauniisti kirjoitettu kiinnostavasta kirjasta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli yllättävä kirja, en arvannut sen koskettavan niin paljon kuin se teki.

      Poista
  3. Olet etsinyt tosi hienon kuvauspaikan ja ottanut kauniin kuvan tästä kirjasta, jonka kansikuvasta myös pidän kovasti.
    Koin pikkasen ennalta-arvattavaksi jotkin ratkaisut tässä kirjassa, mutta kaiken kaikkiaan hyvä romaani.
    Tästä saisi myös hyvän nuorisoelokuvan, jossa olisi vakavampia ongelmia kuin kampusleffoissa yleiset seurustelukimurat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuohoan nyt viimeiseen saakka Helsingin rakkaita rantoja, ennen kuin muutto on edessä. Samalla voi hyvin pitää repussa kirjaa, josko sattuisi sopiva kuvauspaikka eteen, ja tokihan niitä sattuu aika ajoin useampiakin.

      Minä puolestani ajattelin, että tietynlainen ennalta-arvattavuus toi myös turvaa raskaiden aiheiden keskelle. Tasapainotti niitä jotenkin, ehkä. Tästä tosiaan saisi todella hyvän elokuvan, oijoi, näen jo mielessäni kuvauspaikat Kaliforniassa......!

      Poista
  4. Tämä oli todella taidokas nuorten aikuisten kirja, yllätyin ihan. Yllättyminen pääsi tapahtumaan, kun jostakin syystä sekoitin tämän kannen perusteella Mariko ja Jillian Tamakin sarjakuvaromaaniin This One Summer (vaikkei kansikuva ole edes samanlainen :D jokin sen tunnelmassa ja sarjakuvamaisuudessa kai yhdisti ja sekoitti), ja varasin kirjastosta into piukeena LaCourin vaikka piti varata se Tamakien kirja. Huomasin erehdykseni vasta varaushyllyllä, mutta päätin kuitenkin lainata LaCourin ja onneksi lainasin! Olen halunnut tänä vuonna lukea enemmän nuorten aikuisten kirjallisuutta kuin normaalisti ja onpa ollut virkistävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, mainiota, että LaCour päätyi luettavaksesi käytännössä vahingossa. Ja ihanaa, että olet lukenut YA:ta, se on kyllä ihan mahtava genrensä. Ja tämä oli hieno kirja.

      Poista

Kiitos kommentistasi!