23. syyskuuta 2017

Saara Henriksson: Syyskuun jumalat



Onko hän tosiaan noussut monta päivää, koko tämän ajan, neljä kerrosta asuntoonsa?

Paul ottaa tukea seinästä. Hän on hajamielinen ja tietää sen. Mutta silti. Aivan varmasti kerroksia on yksi enemmän kuin eilen. Hän vie ostokset keittiöön, laskeutuu uudestaan alas ja nousee kerrokset. Laskee noustessaan. Pohjakerros. Sen jälkeen M-kerros, mitä se sitten tarkoittaakaan, ehkä välikerrosta. Puolikerros, félemelet. Ensimmäinen asuinkerros. Jyrkät portaat, käännös. Hän jää seisomaan paikoilleen tasanteelle, jossa edelleen lukee II emelet, toinen kerros.

Epäluuloisena hän kurkistaa uudelleen sisäpihan kuiluun. Kerroksia on sisäpihalta katsottuna yksi enemmän kuin kadulta. Miten se on mahdollista, onko kyseessä hahmotushäiriö, tai optinen harha? (s. 21)


Kun olin lukenut Saara Henrikssonin romaanin Syyskuun jumalat lähes kalkkiviivoille saakka, ymmärsin, että tässä romaanissa on niin paljon, että se taipuisi erinomaisen hyvin toiselle lukukierrokselle vaikka saman tien. Henrikssonin tyylikäs, viileä kerronta vie oman ymmärryksen muistoista ja historiasta sellaiseen spiraaliin, että omia ajatuksiaan saa kasailla lukemisen jälkeen melko tovin.

Yhdysvaltalainen taidehistorioitsija Paul Herzog muuttaa Budapestiin yliopiston vierailevaksi luennoitsijaksi. Hänellä on siteensä Unkariin: isoäiti muutti sieltä pienenä tyttönä Yhdysvaltoihin siirtolaiseksi. Oman elämänsä Paul on saanut pisteeseen, jossa turhia siteitä ei ole: avioero on voimassa ja aikuiseksi kasvanut tytär opiskelee jo. Paul on ostanut asuntoonsa remonttipalvelun, mutta kaikki tuntuu seisovan eikä mikään etene. Ovet tuntuvat vaihtavan paikkaa, naapurista kuuluu ääniä vaikkei siellä pitäisi edes olla asukkaita eikä talon kerrosten lukumäärästä pääse millään varmuuteen.

Kaiken lisäksi kaupunki on outo. Katujen nimet vaihtuvat, seiniä katoaa ja ilmestyy, reitit muuttuvat. Paul kohtaa ihmisiä, jotka ovat yhtä aikaa tuttuja ja vieraita: tänään kollegoja, seuraavana päivänä uusia tuttavuuksia. On kuin kaikki ympärillä muuttaisi paikkaansa, kun selkänsä kääntää, pienin elein, lähes huomaamatta ja kuitenkin peruuttamattomasti.

Naapurin iäkäs mies Ishmael Gábor tutustuttaa Paulin erikoiseen boheemiryhmään, Syyskuun jumaliin. Nämä yksinäiset sielut, taiteilijat, ajattelijat, vaeltajat raottavat Budapestin ja sen historian – tai historioiden – verhoa Paulille. Mitä kaikkea muistetaan ja miksi? Ja mikä jää hämärään, pyyhitään pois, unohdetaan?

Syyskuun jumalat on hienoa, mielikuvituksellista proosaa. Henrikssonin tarina vie mukanaan huomaamatta, se kuljettaa Budapestiin, raunioihin, syrjäkujille – ja samalla marssitaan paraatikatuja, katsotaan maamerkkejä, nähdään sivusta ja syvemmälle. Paul on päähenkilönä kiehtova, hän panee pitkään vastaan ympärillään oleville outouksille, koettaa pelastaa itsensä arkijärjellä, logiikalla, betonoiduilla opeilla. Mutta kun maailma ja historia ympärillä sekoittuu paletissa ja menettää ääriviivansa, on annettava periksi ja sukellettava mukana.

Tarinan tempo on houkutteleva: se aukeaa hitaasti, mutta kun vyöry alkaa, sitä vastaan ei voi enää taistella. Viehätyin valtavasti päällekäisten historioiden, kokemusten ja muistojen todellisuudesta, sillä pienten valintojen, tekojen ja sattumusten merkitys on ihmisen elämässä (ja tarinoissa!) niin viehättävä ja pelottava. Tässä hetkessä on näin, mutta kaikki voisi olla toisinkin, jos...

Ja mikä muistaminen on oikeaa? Millaista historiaa kirjoitetaan ja koetaan? Nyt koettu voi seuraavassa hetkessä olla jo muuttanut muotoaan. Jokainen kokee tapahtumat, keskustelut, tunteet omalla tavallaan, eikä kenenkään tulkinta ole ainoa oikea. Syyskuun jumalia lukiessa alkaa väistämättä pohtia, mitkä omista muistoista ovat totta ja millä tavalla.

Ja mikä tekee elämästäni todellisuudesta juuri sellaisen kuin se on.


Saara Henriksson: Syyskuun jumalat
Ulkoasu: Ninni Kairisalo
Into 2017
297 s.

Arvostelukappale.

__________

Toisaalla: Hemulin kirjahylly, Sanoja, sanoja

18 kommenttia:

  1. Tämä kävi minulla lainassa kirjastosta, mutten jaksanut keskittyä kunnolla kirjaan ja annoin sen sitten seuraavalle jonottajalle. Paremmalla lukuajalla otan kirjan kyllä uudelleen lainaan, kuulostaa sen verran hyvältä. Budapest-miljöökin kiehtoo, vaikka omat muistijälkeni muutaman vuoden takaisesta kaupunkilomasta ovatkin jo vähän haalistuneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vaatii kyllä keskittymistä, tai ainakin se on kannatettavaa, koska muuten voi havahtua jossain vaiheessa siihen, että todellisuus keikahtaa nurin eikä tiedä, mitä pitäisi ajatella. Suosittelen kyllä, tässä on paljon tartuttavaa. Ja Budapest on upea!

      Poista
  2. Tämä on ihan pakko napata luettavaksi lähiaikoina, ehkä Kirjamessuilta. Jo Linnunpaino teki minuun vaikutuksen, tämä kuulostaa vielä enemmän kirjallisuudeltani. Saaran preesenkerronta on taidokasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta! Todella hieno romaani, jonka lukeminen kannattaa. Uusintaluku ei tekisi ollenkaan pahaa, mutta ehkä joskus myöhemmin vielä. Minä en yleensä jostain syystä pidä niin paljon preensensissä kulkevista tarinoista, mutta tähän se sopii nakutetusti.

      Poista
  3. Kummallisen ja kiehtovan kuuloinen kirja, joka lienee lisättävä lukulistalle jotakin erityisen keksittymiskykyistä ajanjaksoa odottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaan vaatii keskittymistä, mutta on kyllä vaivannäön arvoinen ehdottomasti. Budapest on miljöönä upea, ja tavoitin sen maagisen tunnelman hienosti Henrikssonin tekstin kautta.

      Poista
  4. Tämä pitää laittaa muistiin. Ennustan, että kirja on liian korkealentoinen ja vaikea tai sitten rakastun tarinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi koettamaan. Tämä vaatii keskittymistä, muttei liitele liiaksi muissa sfääreissä. Varmasti pääset tarinan mukaan, jos koetat!

      Poista
  5. Kuulostaapa kiehtovalta ja sopivalla tavalla erilaiselta! Kannen ja nimen perusteella luulin jostain syystä ensin dekkariksi. Henriksson ei ollut minulle entuudestaan tuttu kirjailija, mutta juttusi herätti mielenkiinnon. Pistän ylös ja tutustun tähän viimeistään Kirjamessuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kannessa on tiettyä dekkariestetiikkaa. Henrikssonin aiempia kirjoja en ole itse lukenut, mutta nyt ehdottomasti luen, sillä viehätyin hänen kieleensä ja tarinankerrontaansa.

      Poista
  6. Miksi minulle tuli tästä Dan Brown? 😊 Aivan sellaisesta ei taida kuitenkaan olla kyse. Kiinnostavan oloinen kirja, en ollut tätä aiemmin bongannutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan ole kyllä Dan Brownia lähelläkään! :D Lue ihmeessä, Amma, tämä sopii meille historiaihmisille kuin nenä päähän.

      Poista
  7. Tämä kuulostaa ihan minun kirjaltani. Pidän kerroksellisista ja vähän vinksahtaneista kertomuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna mennä, Minna! Tämä kirja herättää kaikenlaisia ajatuksia ja tunnelma tiivistyy oivallisesti.

      Poista
  8. Kuulostaa ihanalta! Ja samalla tajuan, että en ole tainnut vieläkään lukea Henrikssonilta mitään vaikka kaksi teostaan taitaa olla hyllyssäkin. Höh.

    Mutta niin, Budapest, taidehommat, historia, kyllä kiinnostaisi. Leikin, että saan varailla kirjastosta kaikenlaista. Tai ehkä tämä ihan vahingossa sattuisi Keravalta lainaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on Henrikssonin aiemmat romaanit lukematta, mutta pakkohan niihin on tarttua, kun nyt lopulta sain selville, kuinka hienosti hän kirjoittaa. Tämä kannattaa kyllä nappaista mukaan, mistä vain bongaatkin!

      Poista
  9. Henriksson on minulle kirjailijana vieras, mutta sait kyllä jutullasi kiinnostumaan hänestä. Muistaminen - oikeat ja "väärät" muistot, valemuistot, on kyllä kiinnostava aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ja Henriksson käsittelee teemaa kiehtovasti. Suosittelen lukemaan itse, mainio elämys!

      Poista

Kiitos kommentistasi!