Elät maailmassa, Pangaiassa, jossa ihmisiä valvotaan koko ajan ja kaikki
kontrollin ulkopuolinen on kiellettyä. Et kyseenalaista mitään, toimit
tismalleen sääntöjen mukaan. Sinulla on tietty paikka ja tehtävä, ura on suunniteltu puolestasi ja puolisokin valitaan sinulle valmiiksi. Et kyseenalaista Säännönvalvojat näkevät kyllä, jos teet toisin. Kaikki nähdään ja kuullaan, usko pois.
Ja sitten siihen maailmaan, yhdelle rannalle, ajautuu poika, joka tulee jostain ihan muualta, eikä elä yhtään niin kuin on totuttu. Ihan vieras kulttuuri – jota ei pitäisi olla olemassakaan – tulee sinua ja perhettäsi lähelle, paljastaa, kuinka toisin maailman voi nähdä, elää ja kokea.
Tässä kirjassa yhdistyvät pelottavan kontrolliyhteiskunnan kylmänviileys ja vapaiden alkuperäiskansojen viisaus ja perinne. Törmäystähän siinä on luvassa. Kirai on poika, joka on karkotettu omasta heimostaan ja pantu ruuheen ajelehtimaan. Kirain heimo, atavaanit, tekee niin kuolleilleen, mutta Kirai on mitä suurimmissa määrin elossa. Hän päätyy maailmaan, jota ei tunne. Sisarukset Asisi ja Rei löytävät hänet ja vievät kotiinsa. Perheen onnistuu piilotella Kiraita jonkin aikaa, mutta arvata saattaa, kuinka kontrolliyhteiskunnassa lopulta käy: kiinni jäädään.
Kirai laitetaan tehtaaseen työskentelemään, Rein ja Asisin vanhemmat lähetetään kauas kotoa pelkän hologrammiyhteyden päähän, Rei jää kotitilalle työskentelemään, Asisi lähtee uraluotsin määräämälle opintopolulle. Maailman tilaa valotetaan koko ajan enemmän, ja sen sävyt paljastuvat myös kirjan henkilöille itselleen. Kapinakin kytee, niin kuin ihmisissä lopulta aina.
Reeta Arnion Hän joka ei pelkää on laadukas, moniulotteinen dystopia. Se yhdistää kiehtovalla tavalla alkuperäiskansan myyttisen tarinankerronnan perinteen ja kylmän kontrolliyhteiskunnan, jossa koneellistettu, systematisoitu ja optimoitu järjestelmä pyrkii pitämään kansalaiset koneistonsa hiottuina osasina.
Henkilöhahmot herättävät myötätuntoa. Kirai joutuu maailmaan, jota ei tunne, mutta sopeutuu niin hyvin kuin voi. Rei pyrkii olemaan niin hyvä ja toimiva kansalainen kuin mahdollista. Asisi on älykäs ja ohjautuukin opinnoissaan ja uravalinnassaan kohti yhteiskunnan ylintä kerrosta. Mutta miten sopeutua, kun kaikki totuttu ja opittu saa säröjä ja on vaarassa romahtaa kokonaan?
Hän joka ei pelkää kuvaa maailmaa, jollaisessa jo osin elämme. Kontrollia, valvontaa ja seurantaa on paljon: foliohattuisempi jo miettii, onko enää mitään keinoa pysyä näkymättömissä. Elämän optimointi yhteiskunnan kannalta tehokkaimpaan ja järkevimpään malliin ei ole kaukana sekään, sillä jo nyt yksilölle asetetaan suuria vaatimuksia ja odotuksia. Pitäisi tehdä järkeviä valintoja nuoresta pitäen, suunnitella elämäänsä ja tulevaisuuttaan, menestyä ja onnistua. Vauhdin pitäisi olla hurja, haahuilulle, kokeilulle ja virheille ei ole aikaa.
Aarnion kirja muistuttaa, että historia voidaan kirjoittaa uusiksi, jos ihmiset antavat siihen luvan ja hyväksyvät asioiden tilan. Tärkeitä asioita voidaan pimittää ja vääristellä, jos kukaan ei koskaan kritisoi tai kyseenalaista. Siksi on välttämätöntä, ettei oman elämänsä ohjaksia anna muille.
Henkilöhahmot herättävät myötätuntoa. Kirai joutuu maailmaan, jota ei tunne, mutta sopeutuu niin hyvin kuin voi. Rei pyrkii olemaan niin hyvä ja toimiva kansalainen kuin mahdollista. Asisi on älykäs ja ohjautuukin opinnoissaan ja uravalinnassaan kohti yhteiskunnan ylintä kerrosta. Mutta miten sopeutua, kun kaikki totuttu ja opittu saa säröjä ja on vaarassa romahtaa kokonaan?
Hän joka ei pelkää kuvaa maailmaa, jollaisessa jo osin elämme. Kontrollia, valvontaa ja seurantaa on paljon: foliohattuisempi jo miettii, onko enää mitään keinoa pysyä näkymättömissä. Elämän optimointi yhteiskunnan kannalta tehokkaimpaan ja järkevimpään malliin ei ole kaukana sekään, sillä jo nyt yksilölle asetetaan suuria vaatimuksia ja odotuksia. Pitäisi tehdä järkeviä valintoja nuoresta pitäen, suunnitella elämäänsä ja tulevaisuuttaan, menestyä ja onnistua. Vauhdin pitäisi olla hurja, haahuilulle, kokeilulle ja virheille ei ole aikaa.
Aarnion kirja muistuttaa, että historia voidaan kirjoittaa uusiksi, jos ihmiset antavat siihen luvan ja hyväksyvät asioiden tilan. Tärkeitä asioita voidaan pimittää ja vääristellä, jos kukaan ei koskaan kritisoi tai kyseenalaista. Siksi on välttämätöntä, ettei oman elämänsä ohjaksia anna muille.
Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää
Ulkoasu: ?
Otava 2013
253 s.
Kirjastosta.
_________
Toisaalla: Tarinoiden taikaa, Mustemaailmani, Magentabooks
Kuulostaapa tutustumisenarvoiselta kirjalta, kiitos lukuvinkistä! Dystopiat ovat nousseet tässä viimeisen vuoden aikana itsellenikin kiinnostavien kirjojen listoille, en ole ennen niitä ymmärtänyt lukeakaan. Tässä jäi eniten kiinnostamaan tuo kontrolliyhteiskunta, ja sinunkin heittämä ajatuksesi siitä miten vahvasti tavallaan jo nyt siinä itsekin elämme. Mielinkiintoisen oloinen romaani!
VastaaPoistaKannattaa lukea. Tässä ei tuhraannu ylettömästi aikaa, mutta tarina on hyvä ja elementit hienosti rakennettuja. Minä pidän paljon dystopioista, on kiehtovaa miettiä, mistä kirjailija on eri osaset kehittänyt ja löytänyt vaikutteensa. Aarnion kirjan yhteiskunta on todellakin vahvasti kontrolloitu ja tämä teema on nyt valitettavasti taas ajankohtainen monellakin tapaa myös oikeassa elämässä.
PoistaHeti ensimmäiset lauseet huutavat dystopiaa, joten ei ole minun kirjani ollenkaan :D Ahistaa!
VastaaPoistaOnneksi ei ole pakko lukea epämieluisaa! Ahdistusta tämä kyllä aiheutti, se on totta.
PoistaHaluaisin lukea tämän heti, sillä kotimainen scifi olisi tervetullutta, sillä ei sitä nyt niin hirveästi ole tarjolla. Vähän tulee kaikuja Sari Peltoniemen Suomusta mieleen. Se on ollut minulle ehkä parasta nuortenkirjallisuutta Juuli Nimen Et kävele yksin ja Seita Vuorelan Lumin ohella viime vuosina. Ja tietysti on Rambo!
VastaaPoistaPitäisikin lukea lisää Sari Peltoniemeä, laitan tuon Suomun mieleeni. Lumikin on vielä lukematta, mutta Niemestä ja Rambosta pidin minäkin.
PoistaNuorena olin ulapalla sen suhteen, mihin menisin luettuani kirjaston lastenosaston tarjonnan läpi. Siirryin sitten aikuisten puolelle, mikä ei ollut helppo askel. Nyt jälkikäteen sitä miettii, enkö löytänyt nuortenkirjoja vai mistä oli kyse. Onneksi omat tulevat nuoret löytävät netistä ja kirjastosta vinkkejä lukemisiin, ja itsekin osaa jonkin verran opastaa.
VastaaPoistaSamantyylisiä kokemuksia minullakin. Muistan että "teiniosasto" oli kotikaupungin kirjastossa tyyliin yhden hyllymetrin mittainen ja siellä oli lähinnä jotain varoittavia teiniraskaustarinoita ja joku yksittäinen muu. Nykyään on onneksi toisin ja kirjastoissa selkeästi merkittynä eri osastot ja suosituksia on helppoa löytää netistä.
PoistaKuulostaapa kiinnostavalta! En olekaan lukenut Aarniolta mitään, vaikka nimi onkin tuttu.Toisaalta olen lukenut dystopioita viime vuosina sellaisen määrän, että ne alkavat jo vähän kyllästyttää ja toistaa itseään.
VastaaPoistaTuo on totta, että toisteisuutta on tietyissä elementeissä. Minulla ei vielä ole tullut raja vastaan, joten useimmat tuntuvat freeseiltä. Tai sitten olen jotenkin perverssin kiinnostunut kontrolloinnista, valvonnasta ja niiden uhasta, haha. Mutta tätä kyllä suosittelen, juuri tuo kylmän kontrolliyhteiskunnan ja maanläheisyyden säilyttäneen alkuperäiskansan välinen konflikti on hieno osa tarinaa.
PoistaVoi että! Kyllä kirjablogien lukeminen on ihanaa, kun saa lukea ja oppia teoksista, joista ei ole kuullutkaan. Nuorille suunnattu dystopia ei kuulosta ollenkaan minun jutultani, mutta esittelysi oli ilo lukea!
VastaaPoistaSanopa se. Pysyy kärryillä kirjallisuuden maailmassa, vaikkei itse tietenkään lukisi murto-osaakaan "kaikesta". Itse olen uskaltanut monta kertaa suositella jotain kirjoja, vaikka en ole itse lukenut, mutta jos tiedän tutun bloggarin tykänneen, tiedän myös, mitä olen suosittelemassa.
PoistaDystopiat eivät ole minun juttuni, jotenkin niiden synkkä perusolemus tökkii. Tutustuin genreen ylipäänsä ihan melko vastikään, ja luulen että tämän vuoden dystopiakiintiöni tuli täyteen McCormacin Tie-kirjan myötä. :) Mutta genrestä pitäville tämä varmaan tarjoaa mieluisaa luettavaa. Mukavaa, että tarjontaa löytyy kotimaastakin eikä vain käännöskirjojen parista.
VastaaPoistaTie on kyllä aivan omaa luokkaansa synkkyydessään ja lohduttomuudessaan. Huh, mikä kirja! Tämä ei ole aivan niin syvällä, ja pientä toivonkipinääkin on ilmoilla...
PoistaEn ole tästä kuullutkaan, kiinnostavan kuuloinen dystopia! Erityisesti tuo kontrolliyhteiskunnan ja alkuperäiskansojen perinteiden törmäyttäminen kuulostaa kiehtovalta.
VastaaPoistaSe oli todella freesi näkökulma dystopiakirjaan, ja laajensi tematiikkaa hienosti.
PoistaMinua kirja alkoi heti kiinnostaa! Se on mennyt minulta jostain syystä ohi, joten kiva, että törmäsin siihen täällä!
VastaaPoistaOlen nyt taas lukenut aika monta dystopia kirjaa ja kiinnitin heti huomiota siihen, että niissä käytetään aina samankaltaista teknologiaa kuten holoja. Ne myös tosiaan toistavat itseään, mutta toisaalta niissä on joitain merkittäviä eroavaisuuksia ja painotuksia, mikä tekee niistä mielenkiintoisia.
Mahtavaa, jos innostut lukemaan tämän. On nimittäin laadukas kotimainen nuortenkirja, jollaisille aina toivoo näkyvyyttä ja lukijoita.
PoistaTuo on totta, teknologiassa on usein samankaltaisuutta. Sekin on asia, joka kertoo ehkä enemmän meidän ajastamme: millaiseksi kuvittelemme tulevaisuuden näistä lähtökohdista, jotka nyt vallitsevat. Millaisten asioiden ja teknologioiden uskomme olevan osa maailmaa jossain nimettömässä tulevaisuudessa ja miksi juuri sellaisten?
Olen tosi huono yhtään scifiin viittaavan lukemisessa, liian tosikko. Vinksallaan olevat detskut saavat huomioni, ja niistä on vaikea päästä yli. Niinpä kuuntelen mielelläni suosituksia, ja tässä tuntuu olevan ainekset onnistuneeseen lukukokemukseen. Ja aina tekee hyvää peilata omaa aikaamme ja sen ilmiöitä mahdollisiin tulevaisuudenkuviin.
VastaaPoistaMinna /Kirsin Book Club