30. elokuuta 2017

Ihastumisen todennäköisyys (lähes) 100%



Siirappivaara! Siirappivaara!

Vaara on, mutta se ei toteudu. Onneksi! Lähellä käväistään, mutta siitäkin selvitään. Suuhun jää hyvä maku, hymy huulille ja mieleen uskoa satuihin.

17-vuotias Hadley löytää itsensä lentokentältä ratkaisevat neljä minuuttia myöhässä lennoltaan. Hänen on tarkoitus matkustaa New Yorkista Lontooseen isänsä häihin. Isä menee naimisiin brittinaisen kanssa, jota Hadley ei ole edes koskaan tavannut. Äiti jäi luonnollisesti kotiin tältä matkalta, jolle Hadleykaan ei haluaisi lähteä. Lisäksi hän on onnistunut riitelemään myös äidin kanssa juuri ennen lennolle kiiruhtamistaan.

Seuraavaa lentoa odotellessa Hadley tapaa hieman vanhemman brittipojan, Oliverin, joka osoittautuu melkoiseksi gentlemanniksi. He alkavat jutella ja huomaavat matchaavansa lähes pelottavan hyvin yhteen. Lento Atlantin yli sujuu hyvissä tunnelmissa, vatsanpohjaa kutittelee muistakin syistä kuin häiden jännittämisen vuoksi.

Heathrown lentokentän ruuhkassa Hadley ja Oliver kuitenkin kadottavat toisensa, eikä heillä ole toistensa yhteystietoja. Suudelma on kuitenkin ehditty vaihtaa… Hadleylla on kiire häihin, joihin hän ehtii viime tingassa. Häähumu valtaa päivän, mutta Oliver pysyy ajatuksissa. Pakkohan hänet on löytää, metropoli ei voi panna vastaan tilastolliselle todennäköisyydelle löytää se ainoa oikea, jonka jo kerran kadotti.

En yleensä innostu tämäntyyppisistä nuorten ihmissuhderomaaneista, ja ajattelin että tämäkin on jotain lällyä, joka nyt vaan on jostain syystä kolahtanut moniin. Yllätyin positiivisesti ja kirja oli pakko ahmia melkein yhdeltä istumalta (siinä asiassa tosin auttoi myös lukumaraton). Pidin Hadleysta ja Oliverista, vaikkei kumpikaan ole mitenkään yksioikoisen hyvä ihminen. Heidän välisensä kemia on ihastuttava, he ovat sanavalmiita ja fiksuja, ja kummallakin on omat perhesalaisuutensa. Hadley on vihainen isälleen, ja joutuu kovan paikan eteen häissä. Kasvun paikka, joka konkretisoituu väistämättä.

Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea on sujuvaa, innostavaa luettavaa. Se tarjonnee samastumispintaa avioero- ja uusperheiden käänteitä kokeneille ja toki siitä löytää jotain tuttua, jos on joskus kokenut huumaavan ihastumisen. Kirja ei vähättele aihepiiriään eikä lukijoitaan, vaan tarjoilee siivun elämästä, jossa on aina pieni tila ripaukselle taikapölyä.


Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea
Suomentaja: Joel Kontro
Otava 2012
203 s.
The Statistical Probability of Love at First Sight (2012)

Kirjastosta.

________________

4 kommenttia:

  1. Ooh, nakkasin lukulistalle heti. Kuulostaa oikein hauskalta, teini-iän ihastumiset, heh. :D /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli oikein onnistunut rakkaustarina, suosittelen!

      Poista
  2. Kuulostaa ihanan kepeältä :) Täytyy laittaa muistiin sopivaa hetkeä varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä voi toimia ainakin lukujumiin tai jos tosiaan kaipaa jotain kepeämpää, mutta silti hyvää luettavaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!