Blogi on köhinyt hiljaisuudessa pari viikkoa, sillä kiirekiirekiire vie ajan ja paikan tajun. Vasta ollut syyslomakaan ei oikein helpottanut tilannetta. Sääli. Lukeminen takkuilee, kun aivot rullaavat työasioita lähes kaiken hereilläoloajan. Riittämättömyys surettaa, aika katoaa.
Kirjamessut sujahtivat tänä vuonna omalta osaltani työtehtävissä, mutta kyllä minä muutaman ostoksenkin tein. Aivan kuin luettavaa ei olisi tarpeeksi jo muutenkin, monen vuoden kirjamessuostoksiakin edelleen lukematta. Mutta se nyt on aihe, josta viimeisenä stressaisin, toden totta.
Olen lukenut kuitenkin – takkuilevasta olosta huolimatta – hienoja romaaneja. Yksi niistä on Deborah Levyn Uiden kotiin (suom. Laura Vesanto, Fabriikki Kustannus 2016).
Uiden kotiin on tiheätunnelmainen pienoisromaani, vain 144-sivuinen. Tarina sijoittuu Ranskaan. Brittirunoilija Joe Jacobs on 14-vuotiaan tyttärensä Ninan, vaimonsa Isabelin ja tuttavapariskuntansa Mitchellin ja Lauran kanssa lomailemassa nizzalaisessa huvilassa. Eräänä aamuna vieras nuori nainen, Kitty Finch, kelluu huvilan uima-altaassa ja jää kuin varkain mukaan lomaseurueeseen. Kitty on suorasanainen ja varsin erikoinen: aivan kuin hän näkisi tarkemmin kuin muut.
Lomailu saa aivan uusia käänteitä, ja kaikkien huvilan asukkaiden elämä nytkähtää uuteen suuntaan. Tunnelma romaanin aikajänteen kattaman viikon aikana tihentyy käsinkosketeltavaksi. Kitty osoittautuu Joe Jacobsin suureksi ihailijaksi, joka kirjoittaa itsekin. Ja on, no, henkisesti hivenen epävakaa. Joen ja Isabelin avioliiton kulissi tutisee. Mitchell ja Laura peittelevät huoliaan. Nina on kasvamassa naiseksi.
Uiden kotiin herättää kysymyksiä enemmän kuin osoittelee vastauksia. Tarkkana saa ja pitää olla, kaikki langat ovat olennaisia, eikä kirjassa ole riviäkään liikaa. Kieli ja suomennos ovat kauniita, sujuvia ja samalla jollain tapaa rujoja: aivan kuin härnättäisiin, puhuttaisiin hieman ohi siitä, mitä tarkoitetaan ja halutaan sanoa.
Luin osittain samaan aikaan Riitta Jalosen hienoa Kirkkautta (kirjoitan siitäkin pian, uskoisin), jossa on myös päähenkilönä herkkä ja epävakaa (punatukkainen!) nuori nainen, joka kirjoittaa elämänsä vimmalla. Kirjojen tunnelmat kulkivat mielessäni hieman ristiin, ehkä sekoittuivatkin jossain vaiheessa. Tarinoiden voima ei heikennyt, mutta jouduin lukijana pysymään skarppina.
Uiden kotiin on romaani, joka jättää surullisen, haikean ja yllätetyn olon. Se kietoo tarinaansa, tunnelmaansa ja aikaansa (1990-luvun puoliväliin) huolella, ja vaikkei romaanilla ole mittaa oikeastaan juuri lainkaan, se kattaa suuren tarinasiivun lukijan saataville, kiusoittelee hieman, mutta antaa lopuksi tunteiden tulla.
Deborah Levy: Uiden kotiin
Suomentaja: Laura Vesanto
Ulkoasu: Outi Vihlman
Fabriikki Kustannus 2016
144 s.
Swimming Home (2011)
Kirjastosta.
______
Toisaalla: Reader, why did I marry him?, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Lumiomena, Täysien sivujen nautinto, Hurja Hassu Lukija, Sanoissa ja sivuilla, Kulttuuri kukoistaa, Ullan luetut kirjat, Kirjamuistikirja
Koska Picasson töistä tehdyt painokuvat nousevat kirjassa esiin, nappaan Helmet-haasteesta kenties sen hankalimman kohdan 43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.).
Minä tilasin tämän omaksi, kun luin ensin Fabriikin kustantaman Tietyissä piireissä. Toivottavasti tämä on niin hyvä kuin odotankin. Tekstisi perusteella vaikuttaisi siltä.
VastaaPoistaKirkkaus on ollut yksi kirjasyksyn (ja -vuoden) helmiä!
Minä aion liittyä Fabriikin kannattajajäseneksi, olen nyt kaksi teosta lukenut ja vakuuttunut voimakkaasti, että laatua pukkaa. Kirkkaudesta sainkin juuri kirjoitettua, hieno romaani.
PoistaKiinnostuin Deborah Levystä, kun Hot Milk oli Booker-ehdokkaana. Hienoa, että Fabriikki Kustannus suomensi tämän aiemman (joka sekin on ollut ehdokkaana, aika huikeaa). Täytyy ottaa lukuun sellaisella hetkellä kun keskittymiskyky on terässä!
VastaaPoistaJoo, sinulle kyllä suosittelen vahvasti, Laura! Tämä hämää pinnallaan, mutta on lopulta paljon muuta. Ja tuo tiiviys, pakko arvostaa!
PoistaKirkkaus on kyllä tämän vuoden helmi.
VastaaPoistaEhdottomasti yksi niistä, ja lisäksi minulle hieno yllättäjä, joka olisi mennyt ohi ilman kirjablogeja.
PoistaUiden kotiin jäi kiinnostamaan minuakin jonkin aiemmin blogimaailmassa bongaamaani postauksen jälkeen. Ja nyt kiinnostaa entistä enemmän. :)
VastaaPoistaTsemppiä syksyyn, samaistun aivan täysin tunteeseen, että aika loppuu kesken. Itseä harmittaa paljon kun se meinaa heijastua lukemistahtiin, mutta toisaalta aivan kuten sanoit, stressi siitä nyt on ehkä viimeisiä joita miettiä kannattaa, kyllä sitäkin ehtiä tekee kun on taas sen aika!
Laura, lue tämä: ainakin tästä saa aivoihin kutinaa. Henkilöhahmot ovat kaikki epämiellyttäviä, sekin on jotenkin, no, virkistävää.
PoistaKiitos tsempeistä, niitä tarvitaan. Pimeys ja elämän aikasyöpöt ahdistavat, mutta kyllä tästä taas edetään kohti valoisampia päiviä.