Sergei Dovlatov: Meikäläiset (sekä haastekoonti Leningrad–Ost-Berlin)

Venäläisen kirjallisuuden tuntemukseni on nolottavan heikkoa puhutaan sitten klassikoista tai modernista luettavasta. Sergei Dovlatovin (1941–1990) nimeen olen kuitenkin viime vuosina törmännyt jokusenkin kerran, ja kun Tahaton lueskelija -blogin mainio Leningrad – Ost-Berlin -lukuhaaste alkoi lähestyä loppuaan, nappasin kirjastoreissulla lukupinooni Dovlatovin vuonna 2012 suomennetun Meikäläiset.

Kyseessä on eräänlainen sukukronikka, jossa Yhdysvaltoihin vuonna 1978 muuttanut Dovlatov kertaa sukunsa vaiheita lyhyehköin tarinoin. Niiden myötä koetaan menneitä loiston päiviä, absurdia Neuvostovaltaa sekä asiaankuuluvia perhedraamoja.

Dovlatovin kynä on leikkisä, vaikka aiheet kirjassa ovat rankkojakin: vankeutta, väkivaltaa, vallankäyttöä, hajonneita perheitä, valheita ja mitä vielä. Jotenkin hän vain onnistuu kertomaan kerrottavansa niin, ettei lukija ahdistu tai kauhistele. Iso osa tästä ansiosta menee tietenkin suomentajalle, Pauli Tapiolle, joka on saanut käännökseen kepeyttä ja sujuvuutta.

Toisaalta kerronta on myös töksähtelevää, aivan kuin Dovlatov hieman kiusaisi kirjaansa tarttuvia. Hän ikään kuin jutustelee ja juoruilee, uskottelee ja luultavasti odottaa, uppoaako kaikki vai ei. Totuuttahan ei voi tietää, sillä kyse on kuitenkin fiktiosta, tarinoinnista.

En voi sanoa, että olisin ylenpalttisesti ihastunut Dovlatovin tyyliin, mutta Meikäläiset tarjosi kyllä kiinnostavaa perspektiiviä neuvostoelämään kommervenkkeineen. Dovlatov kuoli ennen Neuvostoliiton hajoamista, joten siinäkin mielessä teksti tarjoaa autenttisen ja jälkiviisastelemattoman näkökulman. Dovlatov on tekstissään kriittinen, ja olihan hän asunut kirjan ilmestyessä jo useamman vuoden poissa Neuvostoliitosta, joten rohkeutta puhua suunsa puhtaaksi ei puuttunut.


Sergei Dovlatov: Meikäläiset
Suomentaja: Pauli Tapio
Ulkoasu: Varpu Eronen
Idiootti 2012
154 s.
наши (1983)

Kirjastosta.

Toisaalla: Luettua elämää, Kirjan pauloissa, Kirjainten virrassa, Nannan kirjakimara, Mari A:n kirjablogi, Täällä toisen tähden alla, Satun luetut    

_________________________________________________

Tahaton lueskelija -blogissa pyöräytettiin tosiaan viime joulukuussa käyntiin kiinnostava lukuhaaste Leningrad – Ost-Berlin, jonka tarkoituksena oli lukea entisten sosialistimaiden kirjallisuutta. Haaste päättyy tänään, ja vaikka kuinka päätin henkseleitäni paukutellen lähteä mukaan mielenkiintoiseen kirjanmetsästykseen, saalis jäi lopulta laihaksi. Luin 11 kuukauden aikana vain kolme haasteen mukaista kirjaa:

Joen tuolla puolen (novellikokoelma). Suom. Eugen Lubimow & Arvo A. Pylkkänen. (Neuvostoliitto, suom. 1946)
Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira. Suom. Martti Anhava. Otava 1975. Дядя Фёдор, пёс и кот, 1974. (Neuvostoliitto)
Sergei Dovlatov: Meikäläiset. Suom. Pauli Tapio. Idiotti 2012. (Наши, 1983). (Neuvostoliitto)

Näistä tämä viimeisin Meikäläiset sekä Uspenskin Fedja-setä olivat oivallisia lukukokemuksia, Joen tuolla puolen taas melkoisen tympeä ja hurmoksellinen sotakirja. Kaikki myös osuivat nimenomaan Neuvostoliittoon, ja harmikseni esimerkiksi Itä-Saksa jäi tällä kertaa tyystin vaille panostusta.

Haaste oli yhtä kaikki mielenkiintoinen, kiitos ketjukolaajalle siitä!