Punaisen härän majatalo on unkarilaisen Gyula Krúdyn (1878–1933) laajaa tuotantoa leikkaava novellikokoelma. Krúdy on unkarilaisessa kirjallisuushistoriassa merkittävä nimi, mutta meillä Suomessa tuntematon. Puhtain mielin siis pääsin testaamaan, millaisia ovat sadan vuoden takaiset unkarilaiset novellit.
Ihan mainioita ne ovat, todettakoon. Itävalta-Unkarin keisarikunnan viimeiset korahdukset näkyvät, ihmissuhteet noudattelevat kyläyhteisöjen normeja ja hieman myös kapinoivat niitä vastaan, miljöö ja tapahtumat ovat yhtäältä mallikkaan talonpoikaisia ja samalla hieman yliluonnollisia. Arkipäivä rullaa työntäyteisenä eteenpäin, mutta aina on aikaa rakkaudelle.
Useassa novellissa päähenkilönä on Sindbad, maailman kiertäjä ja paikoilleen asettumaton seikkailija, jolla on yhtä monet kasvot kuin on tapahtumia ja tilanteita, joihin hän päätyy. Sindbad on nuori ja vanha, ratkaisija ja hämmentäjä, rakkauden etsijä ja sen torjuja. Hän uudistuu novellista toiseen olematta koskaan sama kuin ennen – ja kuitenkin hänessä on jotain tuttua uusissakin kehyksissä.
Krúdyn novellit ovat napakoita, hiottuja ja hallittuja. Suuret käänteet loistavat poissaolollaan, sen sijaan niissä on tietynlaista opettavaisuutta ja normeerausta, vaikka henkilöt tekisivätkin (hyväksytysti) kapinallisia valintoja. Usein kohdataan naishahmoja, joille ylpeys käy lankeemuksen edellä, liika nokkavuus johtaa vanhanpiian elämään ja toisaalta joskus rumakin voi päästä naimisiin (toki helvetistä tulevan kanan avustuksella, hmph).
Kuten ehkä selväksi käy, en suoranaisesti ihastunut tähän kokoelmaan. Sen novellit ovat monella tapaa kiinnostavia, mutta en saanut niistä tarttumapintaa. Tietynlainen ajattomuus saattoi vaikuttaa lukuelämykseen: novellin tiivis muoto edellyttää jotain, mistä saada heti kiinni, jotta pääsen niiden kyytiin. Nyt lueskelin, odotin jotain, jäi saamatta.
Ehkä olen modernimpien novellien ystävä. Niiden pariin jatkankin seuraavaksi.
Gyula Krúdy: Punaisen härän majatalo ja muita novelleja
Suomentaja: Hannu Launonen
Ulkoasu: Timo Mänttäri
Atena 2009
150 s.
Kirjan olen saanut MarikaOksalta, kiitos!
Toisaalla: Sinikka Vuola / Kiiltomato.net, Café pour les idiots
Avaan tällä kirjalla Ompun #novellihaasteen ja nappaan siihen heti 17 novellia. Olen aivan intona tästä haasteesta ja lukenut sitä varten jo seuraavankin novellikokoelman, josta kirjoitan lähipäivinä. Veikkasin melkoista luettujen novellien määrää haastepostauksessa, ja aionkin omalta osaltani pitää huolta siitä, että sen saavuttaminen on koko ajan lähempänä...
Lisäksi ruksaan Helmet-haasteesta kohdan 24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja.
Kiva kuulla, että tykkäät haasteesta ja mahtava avaus novellien määrän puolesta, jos sitten muutoin jäikin toivomoisen varaa. Toisaalta onhan se hienoa, kun voi sanoa lukeneensa unkarilaisia novelleja. Moni ei ole. En minäkään.
VastaaPoistaMitäköhän sieltä seuraavaksi on tulossa?
Totta, unkarilaiset novellit on nyt ruksittu to do -listalta. ;) Tällaisissa vanhemmissa novelleissa on tietynlaista sympaattisuutta, niissä on paikoin varsin oppikirjamainen rakenne ja lähestymistapa.
PoistaVihje: Japani.
HM?
PoistaKyllä! Viisi pistettä!
PoistaAika jännä avaus novellihaasteeseen! Mä olen selvästikin veikannut liian pientä lukua :-D
VastaaPoistaHehe, toivottavasti alkuinnostus ei laannu! ;) Olen tosin ajatellut vihdoinkin lukea kaikki omassa hyllyssä nököttävät novellikokoelmat ja pitää novellit muutenkin osana lukemista aktiivisesti.
PoistaKiva kuulla mietteitäsi tästä kokoelmasta, jota tosin en ole itse lukenut. Numeroiden valossa hieno startti novellihaasteeseen. :)
VastaaPoistaTäytyy aloittaa reilulla otteella, niin voi sitten myöhemmin hieman himmailla. Tosin aion kyllä lukea aktiivisesti ja säännöllisesti novelleja tähän haasteeseen, koska sekä pidän niistä että haluan haastaa itseni.
PoistaMä olen laittanut haasteeseen aika ison luvun, mutta itselläni on vielä aloittamatta :) Silti kiinnostaa kovasti, just tämä tapa mikä sinullakin, että jotain ihan uutta, nimeä, aikaa, paikkaa.
VastaaPoistaTämä unkarilainen vaikuttaa aika pölyttyneeltä. Voisi ehkä sopia nykyisen hallinnon 'viralliseksi' kirjailijaksi ;)
Uutta haluan kokeilla vastakin, ja samalla kaivella esiin hyllyssä olevia omia kirjoja: on Oatesia, Proulxia, Carveria, Saundersia...
PoistaHeh, oli tässä jotain tiettyä ajattomuuttakin tavallaan, mutta jossain määrin kirjoitusaika puski kyllä läpi asenteina ja aatteina. Tulipa testattua!
Mahtavaa, että löysit näin omaperäisen kirjan päivän täkyistä :) ja harmi että se sitten osoittautui sinulle kuvaustekstejä tympeämmäksi lopulta, tuo naimisiin pääseminen helvetistä tulevan kanan avustuksella kyllä pudotti. :D
VastaaPoistaTosi hyviä täkyjä teillä siellä kyllä on, tämä vain sattui osumaan silmään siltäkin listalta. Tulipa nyt luettua, joten voin vapauttaa kirjan kiertoon seuraavalle. Se kana jäi kyllä mieleeni ikuisesti... ;)
PoistaHyvä kirja, koska sopi kahteen haasteeseen. :) Helvetistä tuleva kana kuulosti melko epätoivoiselta puhemieheltä.
VastaaPoistaMullakin on jo kaksi novellia luettuna ja vakaa aikomus ryhtyä urakkaan oikein tosissani. Mulla on tämä sama kokoelma jossain kaapin uumenissa. 17 novellia on jo hyvä alku, Suketus!
Jep, tässä vaiheessa vuotta alkaa haastekohtien täyttäminen kiinnostaa tavallista enemmän, joskin Novellihaastehan vasta alkoi. Helmet-haasteen taidan hyvällä lykyllä saada tällä kertaa jopa täyteenkin, enää muutama kohta puuttuu. Olen oikein tyytyväinen tähän aloitukseen, jatkan innolla tästä eteenpäin.
Poista