Kevyttä mielihyvää (Q-teatteri)

Kuva: Pate Pesonius

Haavekuvia todellisuudesta

Q-teatterin uusin näytelmä Kevyttä mielihyvää on viileän tyyni ja pahaenteisen pirullinen tutkielma ihmisen olemassaolon vaikeudesta ja sattumanvaraisuudesta. Se jättää katsojan omien kysymystensä äärelle antamatta valmiita vastauksia, aihioita vain. Ja juuri se on arvoituksellisen näytelmän vahvuus.

Tommi Korpela on pääosassa Alpona, joka on menestyvä lääkäri hyvinistuvassa puvussaan. Alpolla on periaatteessa kaikki hyvin, mutta jo lapsena alkanut tuska olemassaolon kysymysten äärellä saa hänet lopulta turvautumaan nuoren ja eteerisen Oonan (Pia Andersson) tarjoamaan hypnoositerapiaan. Tyylikäs vaimo Birgitta (Minna Haapkylä) ja bisnesvainuinen veli Robert (Jussi Nikkilä) eivät niele Alpon valintoja nikottelematta. Jani Volasen kaksoisrooli kummallisena Tuomona ja hypnoosiguru Jan Hellesøena vahvistaa henkilögalleriaa ja keventää vakavaa tunnelmaa.

Kuva: Pate Pesonius

Mikä on lopulta hypnoosia ja mikä todellisuutta? Milloin Alpo on unessa tai muutoin poissa, milloin asiat tapahtuvat oikeasti? Kevyttä mielihyvää pompottelee katsojaa mennen tullen, hämää ja herättelee. Kerrokselliset, pelkistetyt lavasteet, karu äänimaailma ja voimakkaat valot tukevat tarinaa olennaisesti, tai pikemminkin ne ovat osa sen keskeistä ydintä.

Näytelmän kohtaukset on rytmitetty taitavasti: samat asiat tapahtuvat uudelleen ja uudelleen pienin ja ehkä sitäkin olennaisemmin muutoksin. Jossittelu vahvistaa tunnetta todellisuuden epäluotettavuudesta. Mitkä havainnot ovat todellisia, mitkä kuvitelmaa? Milloin vain toivomme jonkin tapahtuneen juuri niin kuin muistamme, milloin voimme olla varmoja tapahtumien kulusta?

Kuva: Pate Pesonius

Kevyttä mielihyvää on tunnelmaltaan samaan aikaan absurdiin vivahtava ja viiltävän todentuntuinen. Korpelassa henkilöityvä epäusko koetun ja eletyn äärellä välittyy vahvana, Haapkylän roolin tylynviileä realismi, Volasen pirullisuus ja Nikkilän kerroksellisuus täydentävät toisiaan ja jättävät silti tilaa tulkinnalle. Piia Andersson on Oonana jollain tapaa lapsekkaan nukkemainen – kuin karu muistutus siitä, että liian kaunista pintaa ja omia haavekuviaan on syytä epäillä, sillä niiden alla ja takana on väistämättä jotain muuta.

Kuva: Pate Pesonius

Näytelmän eri osat toimivat keskenään tyylikkäästi ja kitkattomasti. Kokonaisuus on hallittua, rautaisen ammattimaista teatteria, joka ammentaa olemuksensa häpeämättömästi juuri tästä ajasta. Alpon eksyminen oman itsen ja elämän merkityksettömyyteen, todellisuuden epäilyyn ja yksinäisyyteen saa katsojan oman mielen muljahtelemaan. Mikä minulle on tärkeää ja miksi? Onko se edes totta ja jos ei – mitä sitten? Enkö voi vain piiloutua kiteeni sisään matkalle ajattoman avaruuden syövereihin, kuten Alpokin ajatteli tekevänsä, ennen kuin alkoi liiaksi epäillä?

Tietäähän sen, kuinka ihmiselle käy, kun liiaksi alkaa todellisuuden rakenteita kyseenalaistaa.

Vai tietääkö?


Kevyttä mielihyvää
Q-teatteri
Rooleissa: Tommi Korpela, Minna Haapkylä, Jani Volanen, Jussi Nikkilä, Pia Andersson
Käsikirjoitus ja ohjaus: Antti Hietala
Dramaturgi: Jani Volanen
Lavastus ja valosuunnittelu: Jani-Matti Salo
Äänisuunnittelu: Johanna Storm
Pukusuunnittelu: Pirjo Liiri-Majava
Maskeeraussuunnittelu: Riikka Virtanen

_______

Toisaalla: Sanna Kangasniemi / Helsingin Sanomat, Paljon Melua Teatterista, Teatterikärpäsen puraisuja, Huminaa