Tässä on mainio dekkari Helsinki-faneille!
Samuel Davidkin – syntyperäinen helsinkiläinen, kuinkas muuten – avaa dekkarillaan Esikoisten lunastus sekä oman kirjailijanuransa että mitä ilmeisimmin uuden kotimaisen rikoskirjasarjan. Olen tästä iloinen.
Kirjan päähenkilöitä on kaksi. Poliisin rikostorjuntayksikössä työskentelevällä Leo Askolla on omalaatuinen tapansa tutkia rikoksia, eikä tätä aina katsota hyvällä. Asko pelkääkin aktiivisesti työpaikkansa menettämisen puolesta. Kun hän saa tutkittavakseen erään erikoisia piirteitä saavan tapauksen, neuvot ovat paikallaan. Niinpä Asko ottaa yhteyttää entiseen kollegaansa Daniel Janovskyyn, joka on siirretty mielenosoituksellisesti toisiin tehtäviin hänen kieltäydyttyään työskentelemästä sapattina. Janovskylla on arvokasta tietoa ortodoksijuutalaisista, joiden voi perustellusti päätellä liittyvän tapaukseen.
Paljastuu, että Helsingillä on merkittävä rooli eräässä juutalaisten perimätiedossa kulkevassa tarinassa, josta myös rikolliset ovat pelottavan kiinnostuneita.
Esikoisten lunastus on mukaansatempaava ja herkullinen dekkari. Sen päähenkilöillä on luonnollisesti omat murheensa ja salaisuutensa, mutta tarina itsessään kantaa jo pitkälle ilman niitäkin. Suomenjuutalaisten perinne ja historia herättelevät mukaansa, miljöö kirjassa on elävä ja aito ja käänteitä ja koukkuja on riittävästi, jotta lukeminen tuntuu nautinnolliselta.
Asko ja Janovsky ovat ehkä himpun verran turhan silopintaisia nuorukaisia, mutta toisaalta pidän sitä mukavana vaihteluna juoppoihin ja depressiivisiin poliisihahmoihin verrattuna. Asko on todellinen siveyden sipuli ja gentlemanni deittailemaansa asianajajaa kohtaan, jopa siinä määrin, että luulen hänen tipahtaneen vähän vahingossa 2010-luvulle jostain yli puolen vuosisadan takaa. Janovskyn juutalaisuus tuo tarinaan oman twistinsä, ja sen siivellä aihepiiristä saadaan kerrottua lukijalle luontevasti ilman vaivaannuttavia luennointiosuuksia.
Ehdottomasti vaikuttavinta on hieno kaupunkikuvaus. Helsinki todella herää eloon Davidkinin käsittelyssä, kadut ja kulmat kulkevat lukijan silmien edessä ja tapahtumapaikat näkee elävänä mielessään. Toisaalta en tiedä, häiritseekö tyyli niitä lukijoita, joiden arkipäivään ei kuulu Helsingin kantakaupungissa kulkeminen. Jääköön se heidän päätettäväkseen.
Toivon Davidkinin kirjoittavan kirjalle pian jatkoa. Seikkailu on vasta alussa!
Samuel Davidkin: Esikoisten lunastus
Ulkoasu: Martti Ruokonen
Johnny Kniga 2016
301 s.
Kirja saatu kustantajalta Bloggariklubilla.
_________
Toisaalla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Mummo matkalla
Helmet-haasteen kohta 7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja
Jukka Petäjä lyttäsi tämän aika pahasti eilisessä lehdessä. Sinun arviosi perusteella kuulostaa kiinnostavalta. Ja Helsinki-kulissit antaa ilman muuta lisäbonuksen minulle, kun sydän jäi puoliksi sinne pois muutettuani :)
VastaaPoistaKävinkin lukemassa Petäjän tekstin, ei tosiaan tainnut oikein innostua tästä. ;)
PoistaMinä kyllä tykkäsin! Viihdytti oivallisesti ja sai mielikuvituksen kutiamaan.
Helsinki-hyllyyni hyvä lisä! Mutta muuten Petäjän linjoilla. Hieno, tarkka ja täsmällinen - ja paljon tietoa sisältävä - mutta jonkinlainen jännite jäi kaivatuksi, vaikka tarina sinänsä on jännittävä. Olen kyllä kärsimätön lukija, eikä tämä selvästi ole sellaisille tarkoitettukaan. Hienoa että pidit! Kotimaista Da Vinci -koodia tervetulleeksi toivotellen.
VastaaPoistaAh, minusta tässä oli jotenkin ihanan herrasmiesmäinen tunnelma jännityksen rakentamisessa. Jotenkin sopi tosi hyvin juuri tähän hetkeen tällaisen lukeminen, taisin kaivata jotain viihdyttävää mutten liian raskassoutuista. Aihepiiristö on tässä kirjassa raikas, uusia tuulahduksia mahtuu kotimaiseen rikoskirjallisuuteen ehdottomasti.
Poista