30. marraskuuta 2012

Vaatimattomia huomioita

Kolmen hektisen peruskouluviikon kokemuksen tuomalla itsetietoisuudella totean täten seuraavaa:

...korvani soivat pitkään työpäivän jälkeen tahtomattani kuuntelemastani epäinhimillisestä metelistä, mutta olen jo turtunut. Ainakin ajoittain. Äänieristetty työhuone olisi silti kiva. Tai superkorvatulpat.

...välituntiriitojen selvittely on perseestä.

...ysiluokkalaiset pojat tuntuvat noin yleisesti olevan todella kosketuksenkipeitä. Siinä määrin he ainakin nuhjuavat kiinni toisissaan. Nuhjuaminen = mikä tahansa fyysinen kontakti kipeännäköisistä lyönneistä jatkuvaan tökkimiseen, nipistelyyn ja yleiseen härväämiseen.

...ihmettelen, miten muutamakin neitokainen voi elää normaalia elämää niiden valtavien tekoripsiensä kanssa.

...olen aika selvästi täysin ulapalla nykynuorison trendeistä. Puhetta ymmärrän jokseenkin hyvin, mutta noin muuten ei ole hajuakaan siitä, mikä on in ja mikä ei. Toisaalta ei kyllä kiinnostakaan. Paitsi no ehkä ihan vähän.

...silloin kun minä olin nuori, mitään artefakteja ei heitelty päin toisia ihmisiä oppituntien aikana tai muulloinkaan. Siitä sai jälki-istuntoa. Enää ei saa. Nutturani kiristyy.

...pojat ovat yleistäen enemmän hukassa kuin tytöt. Vaikka kuinka koettaa tuputtaa päähän sitä, että kevät ja yhteishaku on kohta ovella, niin ei. Kysyessäni, mitä sitten tehdään, jos ei saa yhteishaussa opiskelupaikkaa, vastaus on vittumaisen nokkava "no sit mä pidän välivuoden ja pelaan himassa". Tekee joka kerta mieli tarttua olkapäistä ja ravistella. Herää, daiju!

...nuorilla on tosi suuria huolia ja pahoja asioita elämässään. Vielä kun oppisi suhtautumaan asioihin täysin ammattimaisesti, nieleskelemättä turhia. Uskoisi, että kun teen parhaani, se on juuri se, mitä minun kuuluukin tehdä. Että se on se minun osani, ja sen kun hoidan, autan edes vähän.

...suurimmalla osalla oppilaista on huomattavasti hienompaa elektroniikkaa kuin minulla. Olen kade.

...olen ylittänyt itseni jo monta kertaa. Tarttunut toimeen, saanut aikaiseksi, selvittänyt ja hoitanut. Toisaalta välillä muistelen parhaan kykyni mukaan joogahengitystä ja koetan pikameditoida. Etenkin juuri ennen eräänkin kasiluokan tuntia. Ne ovat teineiksi pukeutuneita paholaisia, olen valmis vannomaan!

...välillä tuntuu, että mistään opiskelemastani ei ole mitään iloa. Mutta sitten muistan, että vuorovaikutusta, ihmissuhteita ja läsnäoloa ei opita muuten kuin, no, olemalla vuorovaikutuksessa, synnyttämällä ja hoitamalla ihmissuhteita ja olemalla läsnä. Voilá. (Ja ehkei minun tarvitse kolmen viikon jälkeen olla mikään ihmeidentekijä. Siis vielä.)

...ja kyllä minä viihdyn. Joka päivä tuntuu, että olen tullut oikeaan paikkaan. Ainakin hetken. Kuitenkin.


Ja nyt lähden viikonlopun viettoon ensimmäisen palkkapäivän kyllästämänä toivoen syvästi, että edes jokin kulkupeli vie minut suhteellisen lähelle kotia.

6 kommenttia:

  1. Yhden ysiluokkalaisen (poika) ja yhden seiskaluokkalaisen (tyttö) vanhempana allekirjoitan monet huomiosi.

    Meidänkin ysiluokkalainen poika uhoaa pitävänsä välivuoden. Olen ilmoittanut, että siitä vaan kunhan hoitaa itsellen toimeentulon ja kämpän, jossa voi rauhassa pelata ja haista. Näiden ehtojen vuoksi taitaa kallistua lukioon menon puoleen :)

    Rentouttavaa viikonloppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niinpä. Eniten minua ehkä jo nyt pelottavat ne, joiden kotona EI puututa noihin "suunnitelmiin". Huoh. No, aika näyttää, olenko keväällä painiskelemassa näiden asioiden kanssa työn puolesta vai en.

      Samoin, Jaana!

      Poista
  2. Hauskaa lukea sun kirjoituksia koulumaailmasta! Kun olin yläasteella, yksi opettaja sanoi mulle, että kasiluokkalaiset on pahimpia: seiskat on vielä vähän "pieniä" ja ysit sitten jo hiukan "aikuistuneet" -- kasit pahimpina siinä välissä. Mitä nyt itse muistelen, niin ainakin omalla kohdallani taisi pitää paikkansa. ;) Mukavaa viikonloppua munkin puolesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että näitä luetaankin! ;) Joo, noinhan se kuulemma saattaa ollakin, harmi, ettei mulla ole vielä yhtään seiskaluokkaa ohjastettavana, olisi kiva vertailla. Mä olen jo autuaasti unohtanut yläasteajat ainakin ennen ysiluokkaa, mutta luultavasti pitää paikkansa myös minun kohdallani.

      Ja samoin! :)

      Poista
  3. Jee! Mahtavaa, että pirulaistenkin keskellä tuntuu, että kyllä siellä kestää vapaaehtoisesti. ^^ Luettiin tämä postaus siipan kanssa molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan vielä en ole kyseenalaistanut ratkaisuani kokeilla tätä osaa työelämästä. Tavallaan tämä pätkätyöelämä antaa mahdollisuuksia moneen: nyt esimerkiksi tiedän, että jos tuo paikka osoittautuu lopulta kestämättömäksi, en ole siihen millään tavalla sidottu. Viran saadessa tuntuisi varmaan vähän toisenlaiselta.

      Poista

Kiitos kommentistasi!