Ajan henki

Se on sitten pääsiäinen. Kaupat kiinni ja väki imee sisuksiinsa mämmiä ja lammasta ja suklaamunia ja mitä lie. Myöhäinen aika kyseisille kemuille, viikon päästähän on jo vappu! Kevät tulee, niin se vain on. Sopii meikälle.

Viime päivinä on ollut kumma fiilis, jonka alkuperää ja varsinaista olomuotoa en ole kyennyt määrittelemään. Vähitellen tajusin, mistä on kyse. Mulla on nyt aikaa. Aikaa istua kotona ja olla tekemättä mitään. Aikaa tehdä ruokaa. Aikaa tavata ystäviä. Aikaa miettiä, mitä haluan joskus myöhemmin tehdä. Aikaa nukkua kunnollisia yöunia. Aikaa käydä lenkillä tutkimassa kantakaupungin kujia. Lienee selvää, että olen melko tyytyväinen tilanteeseen?

Pedagogisten suorittamisesta puuttuu enää oikeastaan kehitysesseen kirjoittaminen ja läpikäyminen didaktikon kanssa (huraa), aiemmin mainitsemani hulppea loppuseminaari ja lippusten ja lappusten koostaminen yhteen ja palauttaminen Norssille. Laajentava harjoittelukin on nyt hoidettu, joskaan ei kovin tyylikkäästi, mutta kuitenkin. Tunnit pidetty, ohjaukset kuunneltu. Syventävää harjoitteluani ohjannut setäkin jäi jo kai eläkkeelle. Olin ajatellut tehdä jonkun tentin vielä toukokuussa. Päätin, etten tee.

Ylihuomenna lähden Itävaltaan kahdeksi viikoksi Erasmus-intensiivijaksolle. Mukaan tulee opettajaopiskelijoita ilmeisesti kahdestatoista Euroopan Unionin jäsenmaasta. Suomesta meitä lähtee seitsemän. Matkalaukku odottaa täytettä ja asiat ovat vielä levällään. Onhan tässä aikaa. Jännittää vähän, miten pärjään. En tunnetusti ole mikään riparinuori-henkinen ihminen, saati laululeikkitäti. Sellaiseksi minun kuitenkin pitää kahdeksi viikoksi muuttua, jos aion selvitä konflikteitta. Arvelin kyllä jo etukäteen, että henki saattaa olla tuonsuuntainen, mutta ihan näin överiä menoa en sentään odottanut, mitä tulevat matkakumppanini ainakin naamakirjassa viljelevät. Toki en tiedä, mitä todellisuus tuo tullessaan. Tai millaisia muiden maiden opeopiskelijat ovat. Tämä homma on ilmeisesti suunnattu enemmänkin luokanopettajille, jotka Suomesta poiketen eivät muualla Euroopassa pääsääntöisesti kouluttaudu yliopistossa vaan erinäisissä opettajainstituuteissa. Mutta ei se mitään. Pääsenpä Itävaltaan! Ja päiväretkelle Italiaan ja Sloveniaan! Lenkkeilemään Alppi-maisemiin! Keskieurooppalaiseen kevääseen! Kelpaa!

Lokit kirkuvat päivä päivältä kovempaa. Helsingin kesä odottaa minua.