Rankkoja viikkoja...

Opiskelu on näemmä muutakin kuin tenttiin lukemista yöaikaan. Menneet viikot ovat todellakin olleet antoisia, mutta myös varsin väsyttäviä. En voi uskoa, ettei lukuvuosi ole kestänyt vielä kuukauttakaan! Tuntuu monelta viikolta... Normaalikoulu on käynyt jo varsin tutuksi paikaksi, ohjaavaan opettajaan on tullut hieman tutustuttua, auskujengi on erinomainen ja ainedidaktiikka paskaa. Ensimmäinen harjoitustuntini on maanantaina 4.10., kivasti heti aamukahdeksalta. Namnam. Onneksi pidän sen yhdessä toisen auskun kanssa, niin ei heti joudu susille heitettäväksi. Ensimmäinen ihkaoma tuntini on vasta syysloman jälkeen. Jänskää.

Opettajaksi opiskeleminen on tuntunut aika hyvältä. Ei ollenkaan niin oudolta tai ahdistavalta kuin ajattelin. Varmuus ja innostus ovat vain kasvaneet ja ammatinvalinta tuntuu järkevältä. Ei tässä turhia juttuja kasailla ollenkaan. Tietenkään en sulje pois sitä mahdollisuutta, että tekisin tulevaisuudessa maisterisnaisena muitakin kuin varsinaisia opettajan hommia, mutta nyt ainakin tuntuu siltä, että tämä on eri kivaa. Aloitin myös erityispedagogiikan opinnot, ja olen suureksi hämmästyksekseni todennut, että kasvatustieteeksi laskettavan oppiaineen luennolla ja seminaarissa voi olla myös äärimmäisen mielenkiintoista. Erkkapeda tuntuu tärkeältä ja antoisalta. Aion harkita laajentavan harjoittelun tekemistä kymppiluokalla. Päähän potkitut ja muuten vaan reunalla menijät kiinnostavat. Luulen, että minusta on siihen.

Hämmästytän itseäni, sillä tämä opettajajuttuhan lähti liikkeelle hieman vahingossa. Nyt se tuntuu ainoalta loogiselta vaihtoehdolta.

Musta tulee ope!