Taas pohdituttaa pientä ihmistä.
Helsingin Sanomat uutisoi, että 2000-luku on tuonut mukanaan seksihaluttomuuden kasvun. Toisaalta esimerkiksi naisten seksikumppanien määrä on kasvanut. Kuten tavallista, kyseisen lehden keskustelupalstalla pureudutaan suoraan asian ytimeen runollisesti ja rakentavasti. Miksi menin sinne taas, miksi??
Ihmetyttää, kuinka vihaisia ihmiset voivatkaan olla, ja kuinka suurta katkeruutta toista sukupuolta kohtaan voidaan tuntea. Viha on käsin kosketeltavaa. Käykää itse katsomassa, jos ette usko.
En tiedä, olenko itse jotenkin erityisen nuori ja naivi, vai miksi en löytänyt itseäni ja omaa parisuhdettani millään tasolla koskevaa puhetta laisinkaan. Onko seksi todellakin kauppatavaraa, joka hinnoitellaan tiettyjen kotitöiden, lahjojen tai käytöksen perusteella? Onko naisen tyydyttäminen (muutenkin kuin seksuaalisesti) todellakin mahdotonta, kuten keskustelu antaa ymmärtää? Onko kylmyys aina naisessa, onko syy aina siinä, että populaarikulttuuri opettaa naiset haluamaan Calvin Kleinin alusvaatemalleja ja miehet olettamaan seksin olevan samanlaista kuin pornossa?
Olen hämmentynyt.
No, toisaalta, itse en vielä asu parisuhteessa, ja vaikka yhteistä polkua on tallattu viisi ja puoli vuotta, emme tietenkään jonkin koulukunnan mukaan edes vielä ole mitenkään vakavasti otettavasti yhdessä. Joten mikä minä olen sanomaan, saako eteiseen unohtunut roskapussi seksihalut kaikkoamaan ja vaihtokaupan alkamaan. Siitäkin huolimatta lukemani rökitys sai minut surulliseksi. Ovatko ihmiset ihan oikeasti noin vihaisia, ja kohdistavatko he vihansa todella noin vahvasti vastakkaiseen sukupuoleen? Onko parisuhde oikeasti vain kahle, joka vie elämästä kaiken hyvän?
Miksi en ymmärrä tätä?
Ehkä siksi, että nuorena femakkona ilmeisesti oletan, että parisuhteessa on kyse vapaaehtoisesta kumppanuudesta, josta molemmat saavat haluamansa, ja jossa molemmat antavat sen, mikä tekee toisen onnelliseksi. Ja jos joku ei tyydytä, siitä puhutaan, ongelma ratkaistaan ja elämää jatketaan. Jos ratkaisua ja kompromissia ei löydy, joko erotaan tai kelataan ihan omassa pikku päässä, mahtavatko omat vaatimukset olla jollain tasolla himppasen pielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!