Verkkoa kiristää

Pään ympärillä tuntuu olevan jonkinlainen kiristyvä vanne. Olen sotkeutunut korviani myöten jälleen vanhaan tuttuun partiostressiin. Eihän siitä eroon pääsystä olekaan kuin vasta pari hassua vuotta. Pakkoko oli palata takaisin, häh!? Ärsyttää. Joskus ihmisten tavoittaminen on vaikeaa, yhteyden luominen vieläkin hankalampaa ja delegointi lähes mahdotonta. Olen aina tottunut hoitamaan asiat itse - ei ole tarvinnut jakaa vastuuta ja koettaa luottaa siihen, että muutkin hoitavat oman osansa. Usein olen pettynyt, jos olen luottanut, siispä olen lakannut luottamasta. Tällä kertaa tilanne on hieman kinkkinen, sillä olen tapahtuman vastaava tiedotuspäällikkö, mutta en pääse paikalle tapahtumaan kesätyön takia. Nyt on pakko luottaa, sillä en voi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa (valitettavasti). Kunpa vielä löytäisin jonkun, joka edes hämärästi vaikuttaa luotettavalta. Ei se aina ole helppoa edes partiossa, vaikka yksi partioihanteistakin on olla uskollinen ja luotettava.

Muun elämän vanne on hieman hellittänyt: olen saanut historian aineopinnot ja yleisen etnologian perusopinnot valmiiksi. Kaikki tarvittava on opintorekisterissäni, ja enää pitäisi toimittaa tiedekunnan kansliaan kandidaatin todistusta varten vaadittavat dokumentit. Ajattelin tehdä sen huomenna. Mañana, mañana! On aika miettiä tulevaa ja mennyttä. Minun on ihan oikeasti kohta alettava pohtia, mikä minusta tulee isona. Hassua!

Kesätyö hieman mietityttää näin kahden koulutusviikonlopun jälkeen. Paljon vastuuta luvassa, paljon vaatimuksia ja paljon opittavaa ja mokattavaa. Kaksi viikkoa aikaa tutustua jaettuun materiaaliin niin hyvin, että pystyn harjoittelemaan opaskierrosta neljällä kielellä seuraavassa koulutuksessa. Huh. Mistäköhän oikosulusta työpaikan saaminen oikein johtui? Mietityttää.

Olen lukenut muutamia dekkareita, mutten lainkaan sitä, mitä olisi pitänyt. Koetan korjata tilannetta menemällä nyt sänkyyn lukemaan. Aamulla jaksan jälleen herätä uuteen päivään urheilemaan.