Kaipaan aikaa, jolloin ei ole mitään tekemistä. Iltoja, jolloin ei tarvitse kauhusta kankeana miettiä, että pitäisi tehdä niin paljon muutakin, kuin lukea hyvää ruotsalaista dekkaria. Polotin äsken ääneen yli puolituntisen opaskierroksen, huomenna harjoittelemme niitä ryhmässä. Paineita? Nukuin vahingossa taas päiväunet, heräsin vasta puolitoista tuntia sitten. En siis nuku ensi yönä. Huomenna on myös tapahtuma, jossa haluaisin olla paikalla suunniteltuani sitä melkein puoli vuotta. Ajoitukseen ei aina voi vaikuttaa, minulle on kerrottu, ja uskottavahan se on. Joskus harmittaa niin, että tekee mieli tatistella ja heittäytyä maahan makaamaan. "Mutku mä haluuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuun!!!!!"
Minulle tarjottiin torstaina kolmatta kesätyöpaikkaa tälle kesälle. En ole ihan turha kimma.
Söin pakastimesta J:n leipomia mokkapaloja, mutta silti tekisi mieli mussuttaa jotain muutakin. Ei ihme, ettei pelastusrengas lantion ympäriltä pienene. Onneksi kaupat ovat jo kiinni. Mielenlujuudeksi sitä sanotaan, paitsi että minun kohdallani kyse on laiskuudesta.
Viime viikolla ratikassa noin kuusivuotias tyttö kysyi vaunun keskinivelen kohdalla tangossa roikkuessaan:
"Äiti, onko kivaa olla aikuinen?"
Hiljaisuus.
"Ei."
Minäkin olisin halunnut olla siellä. Mutta "ajoitukseen ei voi vaikuttaa". Sen sijaan olin töissä kulttuurin kehdossa, johon vaivautui kolme ihmistä. Kaksi heistä luuli tulevansa katsomaan Alex Katzin näyttelyä. "Ei se meillä ole, se on tuolla Sara Hildenillä", vastasin minä.
VastaaPoista